Adjektiiveiksi katsotaan partisiippimuotoiset sanat, jotka ovat adjektiivistuneet eli leksikaalistuneet adjektiiveiksi. Partisiipin leksikaalistuminen on lähinnä adjektiivisesti käytettyjen partisiippien vakiintumista sanastoon; lisäksi on jonkin verran substantiivileksikaalistumia: etsivä, kannettava, tehtävä, valtuutettu, syytetty. Leksikaalistumista osoittaa se, että partisiipin merkitys on erikoistunut verrattuna vastaavaan leksikaalistumattomaan partisiippiin, esim. mahtava, taitava, tukeva, vakuuttava (’luottamusta herättävä’), menevä (’aktiivinen’); vrt. kotiin menevä lapsi. Käyttöön vakiintunut, taajaan esiintyvä partisiippi voi olla leksikaalistunut ilman eriytynyttä merkitystäkin kuten esim. tunnekausatiiviverbien VA-partisiipit epäilyttävä, huolestuttava, huvittava, kiinnostava, naurettava, pelottava, tyydyttävä, yllättävä sekä monet mentaalisten tilanmuutosverbien NUT-partisiipit, esim. huolestunut, ihastunut, innostunut, kiinnostunut, pettynyt, suuttunut, väsynyt. Leksikaalistuminen on sanakohtaista eikä koske saman verbin kaikkia partisiippeja: esim. leksikaalistuneella VA-partisiipilla vakuuttava ei ole leksikaalistunutta NUT-vastinetta vakuuttanut.
Leksikaalistuminen on sitä selvempää, mitä enemmän adjektiivikäyttö on merkitykseltään eriytynyt partisiippikäytöstä. Selvä merkki adjektiivistumisesta on se, että partisiippiin voi liittää kieltoprefiksin epä-. Sen sijaan partisiippia vastaava kielteinen muoto on normaalisti mAtOn-päätteinen: laulava, laulamaton (*epälaulava) (» § 526):
Samalla partisiipilla voi olla käyttöä sekä leksikaalistuneena että varsinaisena partisiippina. Esimerkiksi sanan vakuuttava esiintymät ovat yleensä leksikaalistumia (’luottamusta herättävä’), eivät kuitenkaan aina. Leksikaalistumattomana partisiippi saa kantaverbinsä laajennuksia.
Edellinen pykälä