Taustoittava pykälä
Tässä kieliopissa teettojohdokset on määritelty morfosyntaktisesti: niihin luetaan vain transitiivikantaisia johdoksia, ja lisäkriteerinä on se, että kantaverbin toiminnan suorittajan on oltava ilmaistavissa adessiivilausekkeella. Toisaalta teettoverbit olisi mahdollista rajata myös ”semanttisemmin”, jolloin teettämisen kohteeksi voi ajatella myös intransitiiviverbin kuvaaman teon tai toiminnan, jos sen suorittajana on ihminen. Esimerkiksi Kytömäki (1978; 1989) lukeekin teettojohdoksiin myös intransitiivikantaisia ttA-verbejä. Tällöin kantaverbin ihmistarkoitteinen subjekti edustuu ttA-verbin objektina (a).
Joskus tällaisen johdoksen käyttö voi palautua myös kantaverbin transitiiviseen käyttöön, ja silloin tekijän ilmaiseva adessiivilauseke on mahdollinen, esim. puhalluttaa ilmapallo (isällä), peluuttaa jalkapalloa (Litmasella).
Transitiivikantaisista teettojohdoksista ei yleensä voi muodostaa ele-johtimista verbiä (b) (mahdolliset ele-johdokset ovat luonteeltaan leksikaalistuneita). Sen sijaan ryhmän (a) intransitiivikantaiset verbit ovat tässä suhteessa toisenlaisia: niistä – etenkin vartaloltaan kolmitavuisista – on ele-verbien muodostus usein mahdollista (c) niin kuin se ttA-verbeistä tavallisesti on.
Edellinen pykälä