Taustoittava pykälä
Tässä kieliopissa teettojohdokset on määritelty morfosyntaktisesti: niihin luetaan vain transitiivikantaisia johdoksia, ja lisäkriteerinä on se, että kantaverbin toiminnan suorittajan on oltava ilmaistavissa adessiivilausekkeella. Toisaalta teettoverbit olisi mahdollista rajata myös ”semanttisemmin”, jolloin teettämisen kohteeksi voi ajatella myös intransitiiviverbin kuvaaman teon tai toiminnan, jos sen suorittajana on ihminen. Esimerkiksi Kytömäki (1978; 1989) lukeekin teettojohdoksiin myös intransitiivikantaisia ttA-verbejä. Tällöin kantaverbin ihmistarkoitteinen subjekti edustuu ttA-verbin objektina (a).
Joskus tällaisen johdoksen käyttö voi palautua myös kantaverbin transitiiviseen käyttöön, ja silloin tekijän ilmaiseva adessiivilauseke on mahdollinen, esim. puhalluttaa ilmapallo (isällä), peluuttaa jalkapalloa (Litmasella).
Transitiivikantaisista teettojohdoksista ei yleensä voi muodostaa ele-johtimista verbiä (b) (mahdolliset ele-johdokset ovat luonteeltaan leksikaalistuneita). Sen sijaan ryhmän (a) intransitiivikantaiset verbit ovat tässä suhteessa toisenlaisia: niistä – etenkin vartaloltaan kolmitavuisista – on ele-verbien muodostus usein mahdollista (c) niin kuin se ttA-verbeistä tavallisesti on.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet