Nesessiivirakenteen (» § 505) subjektin normaali sija on genetiivi (a), mutta eksistentiaalisessa nesessiivirakenteessa sijana on partitiivi tai nominatiivi (b). Persoonapronomini on aina genetiivissä.
Partitiivisubjektin esiintymisehdot ovat nesessiivirakenteessa samat kuin yleensäkin (» § 916 – 918): NP:n kvantitatiivinen epämääräisyys ja rakenteen intransitiivisuus. Jaotontarkoitteinen e-subjekti on nominatiivissa. Nesessiivirakenteen genetiivisubjekti vastaa siis muunlaisten lauseiden perussubjektia.
Nominatiivisubjektia esiintyy genetiivisubjektin vaihtoehtona muissakin kuin eksistentiaalilauseissa, etenkin kun subjektin tarkoite on eloton: predikatiivin, predikatiiviadverbiaalin tai paikan adverbiaalin sisältävissä olla-verbillisissä lauseissa (c) ja myös muiden intransitiiviverbien yhteydessä (d). Myös subjektin sijainti verbin jäljessä saattaa vaikuttaa siten, että sijana on nominatiivi (e).
Perussubjektina tällaista nominatiivisubjektia ei voi pitää, koska verbi ei kongruoi subjektin kanssa eikä persoonapronomini ole mahdollinen.
Genetiivisubjektillinen lause kuten Lasten pitää olla kilttejä on tulkittavissa subjektitarkoitteeseen kohdistuvaksi velvoitukseksi. Nominatiivisubjekti sen sijaan ei ilmaise velvoituksen vastuullista kohdetta edes silloin, kun sen tarkoite on elollinen. Silloin asiaintilan toteutuminen esitetään jonkun muun vastuulla olevana, ryhmän (f) esimerkeissä lasten vanhempien tai morsianta valitsevan; tulkinta voi myös olla episteeminen (» § 1565).
Huom. Sellainen nominatiivin käyttö kuin ryhmien (c–d) esimerkeissä on yleistä puhutussa kielessä ja sillä on laaja edustus murteissa, mutta sitä pidetään yleiskielen normin vastaisena.