Appositioyhdyssanojen erityisryhmä ovat muodosteet, joiden jälkiosana on sana kulta, raukka, ressu(kka), vainaja tai vastaava:
Näissä alkuosa, yleensä elollistarkoitteinen, on semanttisesti spesifisempi, ja jälkiosa on kuvaileva. Joskus osat kirjoitetaan erilleenkin, esim. Tero kulta (k), vanha korpraali parka (ou), Tove ei pidä itseään minään yksinhuoltaja rassukkana (L).
Toisessa nominatiivialkuisessa ryhmässä jälkiosa ilmaisee alkuosan yläkäsitteen:
Jälkiosa ei tuo olennaista merkityslisää alkuosaan, joka esiintyy samaa tarkoittavana silläänkin, esim. kuusipuu = kuusi, Tenojoki = Teno. Aina tällaisella alkuosaa yleismerkityksisemmällä jälkiosalla ei kuitenkaan ole yhtä selvästi luokittavaa tehtävää:
Appositioyhdyssana voi olla myös genetiivialkuinen, jolloin alkuosa ilmaisee yhdyssanan tarkoitteen neutraalisti ja jälkiosa, yleensä deskriptiivinen tai muu affektinen sana, kuvailee sitä:
Vaihtoehtona on sanaliitto (pojan kloppi). Joillakin on myös nominatiivialkuinen variantti, esim. kivenjärkäle ~ kivijärkäle, piipunnysä ~ piippunysä. Genetiivialkuisissa on myös joitakin sellaisia, joissa jälkiosa ilmaisee alkuosan yläkäsitteen (kuten tyypissä kuusipuu), esim. häpeäntunne, kuolemantapaus, Suomenmaa ’Suomi’.
Edellinen pykälä