Sananloppuisen vokaalin puuttumista nimitetään loppuheitoksi. Puhutussa kielessä laaja-alainen ilmiö on s:n jälkeisen, varsinkin taivutuspäätteeseen kuuluvan sananloppuisen i:n kato (a). Loppuheittoisia muotoryhmiä ovat mm. supistumaverbin 3. persoonan imperfekti, 3. persoonan konditionaali, translatiivi ja yks. 2. persoonan possessiivisuffiksi sekä lukusanat yks, kaks, viis, kuus. Etenkin lounaisissa, kaakkoishämäläisissä ja kaakkoisissa murteissa loppuheitto voi olla tätä laajempaa ja koskea muitakin loppuvokaaleja ja muita muotoryhmiä (b).
Savolaismurteissa esiintyy lisäksi sananloppuisen i:n katoa nominatiivimuodoissa (varsinkin yhdyssanan alkuosassa), 3. persoonan imperfektimuodoissa (etenkin liitepartikkelin edellä) ja p(i)-loppuisissa preesensmuodoissa (c). Kadonnut i on voinut jättää edeltäneeseen dentaalikonsonanttiin jäljen liudennuksena eli palatalisaationa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä