VISK - § 1549 En tiennyt silloin, että hän tulisi; Hän oli tuleva

SISÄLLYS > ILMIÖT > Tempus > Tulevaan aikaan viittaaminen > Tuleva menneessä > § 1549 En tiennyt silloin, että hän tulisi; Hän oli tuleva

§ 1549 En tiennyt silloin, että hän tulisi; Hän oli tuleva

Konditionaalin preesens viittaa modaalisessa merkityksessään tilanteeseen, jota ei faktuaalisesti ole olemassa (» § 1592). Se voi kuitenkin saada tulevaan menneessä viittaavan merkityksen, kun muoto sijoittuu menneen ajan kontekstiin. Myöhemmin toteutuva asiaintila esitetään hypoteettisena. Esimerkiksi seuraavan ryhmän ensimmäisessä esimerkissä puhutaan taloa katselevasta henkilöstä imperfektissä ja esitetään myöhempi taloon muuttaminen konditionaalin preesensillä.

Hän katseli taloa, joka oli kadun viimeinen. Se oli kellertäväksi maalattu, näytti pienemmältä kuin koti. Ja nyt he muuttaisivat siihen. (k) | Minä olin niin hemmetin yksin. Mutta sitten minua alkoi naurattaa. Jos se oli naisen osa, niin minun pitäisi repiä siitä mustaa huumoria. Ja senhän minä tekisin. (k) | [Silloin] olisi ollut järkytys tietää, että John Lennon tulisi murhatuksi, tai että Brian Epstein tekisi itsemurhan. (l) | Kaisu hätäili matkatavaroitamme [lentokentällä], emme nähneet missään kuljettimia, joilla ne tulisivat. (K) | Hän kuitenkin toivoi, että rauhanomaista kehitystä voitaisiin jatkaa. (l)

Kontrafaktuaalinen konditionaalin perfektimuotokin voi menneen ajan kontekstissa saada tulevaan viittaavan tulkinnan:

Rupesin – – keittämään kahvia niin että olisin saanut itseni käyntiin ja tilanteen haltuun. (k)

Kerronnassa mahdollinen keino ilmaista tulevaa menneessä on lisäksi indikatiivin preesens menneen ajan kontekstissa:

Lapsena haaveilin, että aikuisena syön joka päivä Fazerin sinistä suklaata. Kokonaisen levyn. (k)

Tällöin preesensmuoto ei täsmenny suhteessa puhehetkeen, vaan suhteutuu hallitsevan lauseen imperfektiin (esim. edellisen esimerkin suklaan syöminen saattaa ulottua puhumisen aikaankin). Verrattuna konditionaalimuotoon vastaavassa yhteydessä (… että aikuisena söisin…) indikatiivin preesensmuoto muistuttaa enemmän suoraa esitystä.

Verbiliitto oli oleva sisältää imperfektimuotoisen olla-verbin ja tilanteen päättymättömyyttä ilmaisevan VA-partisiipin. Kyseessä on ennakoivuutta ilmaiseva vanhahtava rakenne, jota käytetään vain yksikössä. Se esiintyy erityisesti historiallisissa ja muistelmatyyppisissä teksteissä.

– – jälkeläisemme – – puistelevat päätään lukiessaan esi-isiensä mielettömyyksistä ja kiroavat meitä ajatellessaan, miten 1900- ja 2000-luvun ihminen rosvosi loppuun sen planeetan, josta oli tuleva myös heidän kotinsa. (A) | Marjamäen – – tapaama viehättävä neitonen, josta sittemmin oli tuleva rouva Marjamäki, – – oli tietämätön sanan merkityksestä. (l) | Ja kenellä onnekkaalla oli illan päättyessä eniten pelimerkkejä, hän oli saava GM:ltä 2000 dollarin arvoisen matkan Bahama-saarille. (E)

Oli oleva ‑rakenne ja nykykielessä vastaavassa tehtävässä tavallisempi konditionaalin preesens voivat esiintyä samassakin kontekstissa. Tällöin oli oleva ilmaisee tilanteen toteutumista vääjäämättömämmin kuin konditionaali, johon sisältyy mahdollisen tai kuvitellun lisämerkitys.

Rajiv Gandhin johdolla – – kongressipuolue sai – – historiansa suurimman vaalivoiton. Kaikki näytti selvältä. Gandhi ja hänen työtoverinsa istuisivat vallassa pitkään ja luotsaisivat Intian kohti vaurautta. Intiasta oli tuleva entistä merkittävämpi voimatekijä maailman poliittiselle näyttämölle. Toisin on käynyt. (l)