Verbeistä muodostetut teonnimet kuten ajaminen, karsinta, voivottelu, alustus sekä jA-tekijännimet säilyttävät osan verbin täydennyksistä ja määritteistä ja ovat tässä suhteessa lausemaisia (» § 223, 560 – 561).
| Lause | Verbikantainen substantiivi |
| Koira kiljuu tuskasta. | koiran kiljuminen tuskasta |
| Kaupunki päätti korottaa vuokria. | kaupungin päätös vuokrien korotuksesta |
| Setälä astui virkaan juhlavasti. | Setälän juhlava virkaan astuminen |
| Kun lukee huulilta, se tukee viittomia. | Huulilta luku tukee viittomia. |
| Asia selitettiin virallisesti. | asian virallinen selitys |
| Rinnettä epäillään veropetoksesta. | Rinteeseen kohdistunut epäily veropetoksesta |
| Äitini puhuu viimeisenä. | Viimeinen puhuja on äitini. |
Tällaisia verbikantaisia substantiivilausekkeita voi usein vastata A-infinitiivilausekin, esim. subjektina (Mitä hyödyttää valittaa epäkohdista ~ epäkohdista valittaminen?), objektina (Pelkään lentämistä ~ lentää) tai adverbiaalitäydennyksenä (Tykkäätkö uida avannossa ~ avannossa uimisesta?). Laajennukset ovat kuitenkin NP:n edellyttämässä muodossa eli vastaavan finiittisen lauseen subjekti (a) ja objekti (b) edustuvat teonnimen sisältävässä lausekkeessa genetiivimääritteenä.
Toisin kuin infinitiivit, verbikantainen substantiivi voi taipua kaikissa sijoissa (c) ja saada myös substantiivin määritteitä (d) (teonnimien leksikaalistumisesta tarkemmin » § 224 – 225). Substantiiville ominaisesti niillä esiintyy adjektiivimäärite, marginaalisesti myös sti-johtiminen adverbimäärite (e).
Edellinen pykälä