Sana ei esiintyy myös taipumattomana. Varsinkin kieltävän vastauksen alussa se on tulkittavissa kieltopartikkeliksi esim. silloin, kun kielletään edellä fokusoitu lauseke (a). Toiseksi ei esiintyy kieltopartikkelina kiteytyneissä vastauksissa (b) (» § 1201).
| V: | Maanviljelijöiksikö te rupeette |
| S: | No ei nyt ihan maanviljelijäkskään – –. (p) |
| A: | Oot sä käyny näissä huutokaupoissa kiertämässä? |
| B: | Ei minä oon nyt vaan toistaiseksi vasta katsellu (p) |
| Virkailija: | mitään tännäköstä kuittia et saanu. |
| Asiakas: | no ei, e:n saanu – – (P; Airikka 2004) |
Kieltosana on partikkeli tai ainakin partikkelimainen elementti myös korjaavissa ilmauksissa, joissa subjekti on 3. persoonassa ja finiittiverbi myöntömuotoinen (c). Tavallinen tällainen ilmaus on ei vain – vaan myös (» § 815, 1289).
Korjaavissa konteksteissa partikkeli ei sisältyy sanaan eiku (» § 1075, 862): Mä tuun kolmelta eiku anteeks neljältä (P).
Ei esiintyy myös kiteytyneessä rinnastuksen tyypissä miksei myös sekä kiteymissä miksi(pä) ei ja mikä ettei:
Taipumaton ei on lisäksi prefiksi yhdyssanan alussa, esim. ei-akateeminen, ei-minnekään (» § 1630 – 1631).
Edellinen pykälä