Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Yleistä > Verbinjohdinten tehtävistä > Kantasanana verbi > § 307 Johtimen vaikutuksesta kantaverbin merkitykseen

§ 307 Johtimen vaikutuksesta kantaverbin merkitykseen

Verbivartaloon liittyvillä verbinjohtimilla on kahdenlaisia tehtäviä. Muuttamis- ja muuttumisjohdoksissa johdin muuttaa kantaverbin valenssia ja vaikuttaa siten verbin argumenttirakenteeseen ja lauseenjäsenten välisiin suhteisiin (» § 462). Muuntelujohdoksissa johdin taas modifioi verbin ilmaiseman toiminnan tai tapahtuman laatua. Esimerkkejä muuttamis- ja muuttumisjohdoksista:

 
Talonmies siirsi pöydän.     > Pöytä siirt-y-i.  
    objekti     subjekti    
 
Äiti nuku-tta-a lapset.     < Lapset nukkuvat.  
    objekti     subjekti    
 
Isä tee-ttä-ä kengät   suutarilla. < Suutari tekee kengät.
    objekti   adverbiaali subjekti   objekti
 
Ikävä herkistää mielen.     > Mieli herkist-y-y ikävästä.
subjekti   objekti     subjekti   adverbiaali

Muuttumisjohdoksilla (eli U-vartaloisilla) on transitiivinen kantaverbi, jonka johdin muuttaa intransitiiviseksi. Muuttamis- (eli (t)tA-) ja muuntelujohdosten (le- ym.) kantaverbeissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin. Muuttumisjohdos kuvaa muutosta subjektin tarkoitteessa, muuttamisjohdos objektin tarkoitteessa.

Muuttamis- ja muuttumisjohdosten johtimet ovat tehtäviltään vastakkaisia. Kausatiivinen johdin (kuten ‑ttA-) lisää yhden täydennyksen kantaverbin valenssiin ja on siten tyypillisesti transitiivistava tai kolmipaikkaistava, refleksiivis-automatiivinen johdin (kuten ‑U-) taas vähentää ja on intransitiivistava. Muuttamis- ja muuttumisjohdinten aiheuttama valenssinmuutos koskee lauseenjäsenistä etenkin subjektia ja objektia ja niiden rooleja. Sama argumentti saa kantaverbissä ja johdoksessa eri lauseenjäsentehtävän (ks. esimerkkejä edellisellä sivulla).

Muuttamis- ja muuttumisjohdokset muodostavat kantaverbinsä kanssa transitiivisen ja intransitiivisen verbin pareja. Johtamattomasta transitiiviverbistä voi yleensä muodostaa johtamalla intransitiivisen verbin ja päinvastoin.

 
Transitiivinen (kausatiivinen) Intransitiivinen (ei kausatiivinen)
siirtää siirt-y
kastaa (~ kastella) kast-u-a
panna pane-utu-a
kääntää ~ käänn-y-ttä käänt-y
pilata ~ pila-annu-tta-a pila-antu-a
kirjoittaa ~ kirjoit-utta-a kirjoitta-utu-a (~ kirjoitt-u-a)
hidastaa ~ hidast-u-tta-a hidast-u-a
elä-ttä elää
nuku-tta-a nukkua
pudot-ta-a pudota ~ pudot-ta-utu-a
rento-u-tta-a rento-utu-a
kävel-yttä kävellä
pääs- päästä (: pääse-)
kilis--ä ~ kilis-yttä kilistä (: kilise-)

Verbien johtaminen johdetuista verbeistä (» § 306) ei sen sijaan ole aivan yhtä rajoituksetonta. Vain pienen osan Aise- ja (e)le-johtimisista verbeistä voi intransitiivistaa U-johtimella tai U-loppuisella johtimella. Myöskään monista kausatiivisista, varsinkaan teettojohdoksista, ei voi muodostaa U-johtimista intransitiivista verbiä.

 
*vilkaistua < vilkaista | *kieriteltyä ~ *kieritteleytyä < kieritellä | *elättyä < elättää | *puhalluttua < puhalluttaa | *hankaloittua < hankaloittaa

Samoin tunneverbien intransitiivistaminen ei ole aina mahdollista, esim. *pelkäytyä < pelätä, *inhoutua < inhota.

Huom. Verbiin liittyvät verbinjohtimet on jaettu muuttajiin (tai muuntajiin) ja modifioijiin sen mukaan, vaikuttaako johdin kantaverbin syntaktiseen käyttäytymiseen vai ei (Kytömäki 1977: 72–78; Kangasmaa-Minn 1982: 43–44). Ensin mainittua ryhmää edustavat muuttamis- ja muuttumisjohdosten, jälkimmäistä muuntelujohdosten johtimet. Vaihtoehtoinen nimityspari muuttajille ja modifioijille on esim. roolijohtimet (Kytömäki 1992) ja teonlaatujohtimet (T. Lehtinen 1979). (Myös » § 156.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot