Verbivartaloon liittyvillä verbinjohtimilla on kahdenlaisia tehtäviä. Muuttamis- ja muuttumisjohdoksissa johdin muuttaa kantaverbin valenssia ja vaikuttaa siten verbin argumenttirakenteeseen ja lauseenjäsenten välisiin suhteisiin (» § 462). Muuntelujohdoksissa johdin taas modifioi verbin ilmaiseman toiminnan tai tapahtuman laatua. Esimerkkejä muuttamis- ja muuttumisjohdoksista:
| Talonmies | siirsi | pöydän. | > | Pöytä | siirt-y-i. | |||
| objekti | subjekti | |||||||
| Äiti | nuku-tta-a | lapset. | < | Lapset | nukkuvat. | |||
| objekti | subjekti | |||||||
| Isä | tee-ttä-ä | kengät | suutarilla. | < | Suutari | tekee | kengät. | |
| objekti | adverbiaali | subjekti | objekti | |||||
| Ikävä | herkistää | mielen. | > | Mieli | herkist-y-y | ikävästä. | ||
| subjekti | objekti | subjekti | adverbiaali | |||||
Muuttumisjohdoksilla (eli U-vartaloisilla) on transitiivinen kantaverbi, jonka johdin muuttaa intransitiiviseksi. Muuttamis- (eli (t)tA-) ja muuntelujohdosten (le- ym.) kantaverbeissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin. Muuttumisjohdos kuvaa muutosta subjektin tarkoitteessa, muuttamisjohdos objektin tarkoitteessa.
Muuttamis- ja muuttumisjohdosten johtimet ovat tehtäviltään vastakkaisia. Kausatiivinen johdin (kuten ‑ttA-) lisää yhden täydennyksen kantaverbin valenssiin ja on siten tyypillisesti transitiivistava tai kolmipaikkaistava, refleksiivis-automatiivinen johdin (kuten ‑U-) taas vähentää ja on intransitiivistava. Muuttamis- ja muuttumisjohdinten aiheuttama valenssinmuutos koskee lauseenjäsenistä etenkin subjektia ja objektia ja niiden rooleja. Sama argumentti saa kantaverbissä ja johdoksessa eri lauseenjäsentehtävän (ks. esimerkkejä edellisellä sivulla).
Muuttamis- ja muuttumisjohdokset muodostavat kantaverbinsä kanssa transitiivisen ja intransitiivisen verbin pareja. Johtamattomasta transitiiviverbistä voi yleensä muodostaa johtamalla intransitiivisen verbin ja päinvastoin.
| Transitiivinen (kausatiivinen) | Intransitiivinen (ei kausatiivinen) |
| siirtää | siirt-y-ä |
| kastaa (~ kastella) | kast-u-a |
| panna | pane-utu-a |
| kääntää ~ käänn-y-ttä-ä | käänt-y-ä |
| pilata ~ pila-annu-tta-a | pila-antu-a |
| kirjoittaa ~ kirjoit-utta-a | kirjoitta-utu-a (~ kirjoitt-u-a) |
| hidastaa ~ hidast-u-tta-a | hidast-u-a |
| elä-ttä-ä | elää |
| nuku-tta-a | nukkua |
| pudot-ta-a | pudota ~ pudot-ta-utu-a |
| rento-u-tta-a | rento-utu-a |
| kävel-yttä-ä | kävellä |
| pääs-tä-ä | päästä (: pääse-) |
| kilis-tä-ä ~ kilis-yttä-ä | kilistä (: kilise-) |
Verbien johtaminen johdetuista verbeistä (» § 306) ei sen sijaan ole aivan yhtä rajoituksetonta. Vain pienen osan Aise- ja (e)le-johtimisista verbeistä voi intransitiivistaa U-johtimella tai U-loppuisella johtimella. Myöskään monista kausatiivisista, varsinkaan teettojohdoksista, ei voi muodostaa U-johtimista intransitiivista verbiä.
Samoin tunneverbien intransitiivistaminen ei ole aina mahdollista, esim. *pelkäytyä < pelätä, *inhoutua < inhota.
Huom. Verbiin liittyvät verbinjohtimet on jaettu muuttajiin (tai muuntajiin) ja modifioijiin sen mukaan, vaikuttaako johdin kantaverbin syntaktiseen käyttäytymiseen vai ei (Kytömäki 1977: 72–78; Kangasmaa-Minn 1982: 43–44). Ensin mainittua ryhmää edustavat muuttamis- ja muuttumisjohdosten, jälkimmäistä muuntelujohdosten johtimet. Vaihtoehtoinen nimityspari muuttajille ja modifioijille on esim. roolijohtimet (Kytömäki 1992) ja teonlaatujohtimet (T. Lehtinen 1979). (Myös » § 156.)
Edellinen pykälä