VISK - § 468 Koskea puuta ~ puuhun, koskea toista käteen

SISÄLLYS > RAKENNE > Verbit > Intransitiivisuus ja transitiivisuus > Kontaktiverbit ja erottamattoman omistuksen muotti > § 468 Koskea puuta ~ puuhun, koskea toista käteen

§ 468 Koskea puuta ~ puuhun, koskea toista käteen

Kosketusta, tarttumista ja katsomista ilmaisevat verbit esiintyvät kahdessa vaihtoehtoisessa rakenteessa, kun toiminta kohdistuu entiteettiin sen osan kautta. Tilanne voidaan esittää kaksipaikkaisena: kosketettavan tai katsottavan alueen ilmaisee objekti (esim. rapsuttaa niskaa), intransitiiviverbien yhteydessä adverbiaali (tarttua niskaan ~ niskasta). Toinen ympäristö on erottamattoman omistuksen muotti, joka on kolmipaikkainen: objekti-NP viittaa olioon, jonka osasta on kyse, ja suuntasijainen adverbiaali osaan, johon välittömästi tartutaan tai kosketaan. Elollinen olio ymmärretään teon pääasialliseksi kokijaksi ja nostetaan esiin objektiksi sen sijaan, että sitä ilmaisisi genetiivimäärite.

Kaksipaikkainen rakenne	Erottamattoman omistuksen muotti
koskea puuta ~ tytön kättä	koskea tyttöä käteen
rapsuttaa maalia ~ koiran niskaa	rapsuttaa koiraa niskasta
tarttua aseeseen ~ koiran korvaan	tarttua koiraa korvasta
katsoa ulos ~ toisen sinisiin silmiin	katsoa toista silmiin
osua maaliin ~ pelaajan päähän	osua pelaajaa päähän

Keskeinen erottamattoman omistuksen muotissa esiintyvä verbiryhmä ovat transitiiviset kontaktiverbit, joilla on yleensä partitiiviobjekti. Vastaavasti toimii myös verbi ampua (tuntemusverbeistä » § 467).

Kosketus: halata, hangata, hieroa, hipoa, hypistellä, hyväillä, koskea, koskettaa, kutittaa, nipistää, nuolla, raapia, silittää, sipaista, suudella, taputtaa | Lyöminen: hakata, iskeä, lyödä, läimäyttää, näpäyttää, pamputtaa, piestä, piiskata, puukottaa, takoa

Erottamattoman omistuksen muotissa esiintyviä intransitiiviverbejä ovat tarttua, osua ja sattua. Myös osalle kontaktiverbejä on ominaista transitiivisuuden vaihtelu: koputtaa ovea ~ oveen, hakata maata kepillä ~ keppiä maahan, katsoa tyttöä ~ tyttöön (» § 927).

Adverbiaalin eri sijamuotoja erottamattoman omistuksen muotissa havainnollistavat seuraavat esimerkit. Muotissa voi olla adverbiaalina myös adpositiolauseke, jolla ei ole objektina toimivaa vastinetta, esim. potkaista karhua korvan taakse; tällöin kaksipaikkainen rakenne ei ole mahdollinen.

– – taputin häntä lepyttävästi polvelle. (k) | Kissa tuli ja puski häntä nilkkoihin, – –. (k) | Hyvästiksi Vesa nipisti Tipsaa käsivarresta. (k) | – – Laamanen tarttui Pöllästä kyynärvarresta, – –. (k) | – – suuteli tahallaan ukkoa suulle meidän nähden, – –. (k) | Maljakko osui kuvaajaa olkapäähän. (l) | – – kaveri helpotti pulmaa ja tinttasi Rikun Pubissa pääjohtajaa nenään, – –. (l)

Erottamattoman omistuksen muotti on pitkälle vakiintunut sellaisissa tapauksissa kuin katsoa jotakuta silmiin, lyödä jotakuta poskelle ja pitää jotakuta kädestä. Kaksipaikkainen käyttö on kuitenkin tavallinen, kun osaa ilmaisevalla substantiivilla on adjektiivimäärite.

Hän oli hymyillyt sille ja silittänyt paperiarkin kulmalla sen karvaista vatsaa, – –. (k) | Minä en jätä teitä! Aulis sanoi ja kumartui koskettamaan Armin laihaa, likaista poskea. (k)

Huom. Osaa (tarttumiskohtaa) ilmaiseva erosijainen lauseke esiintyy myös siirtämismuottiin kuuluvissa tapauksissa, joissa kokonaisuus liikkuu: Kiskoin koiran hännästä ylös (» § 1253). Erottamattoman omistuksen muotin mukaista vaihtoehtoa ei kuitenkaan tällöin ole: lause Kiskoin koiran hännän ylös saa eri merkityksen.