VISK - § 483 Puhuja, puhuteltava, aihe ja sisältö

SISÄLLYS > RAKENNE > Verbit > Adverbiaalitäydennykset muoteissa ja verbin valenssissa > Arviointi ja kommunikaatio > Kommunikaatioverbit ja referointimuotti > § 483 Puhuja, puhuteltava, aihe ja sisältö

§ 483 Puhuja, puhuteltava, aihe ja sisältö

Kommunikaatioverbien täydennykset perustuvat kommunikaatiotilanteeseen; niiden roolit ovat puhuja, puhuteltava, aihe ja sisältö. Puhujaa edustaa lauseessa subjekti, puhuteltavaa yleensä habitiivinen adverbiaali, sisältöä lause ja aihetta elatiivimuotoinen adverbiaali. Eri verbit suosivat näitä täydennyksiä eri tavoin, ja kaikki ovat harvoin läsnä samassa lauseessa.

Puhuja	Verbi	Puhuteltava	Aihe	Sisältö
Mikko	kertoi	meille	ystävistään,	että he ovat norjalaisia ~ totuuden.
Äiti	huusi:			”Heti sisään!”
Minä	kysyin	sinulta		mitä tämä merkitsee.
Joku	väitti		siitä asiasta	jotakin ihan muuta.
He	informoivat	meitä	päätöksestään.

Kaikkein laajimmin soveltuva kommunikaatiomuotti on referointimuotti, jossa sisältöä edustaa suora esitys, että-lause, alisteinen kysymyslause tai referatiivirakenne ja mahdollista vastaanottajaa allatiivi-, kysymisverbien yhteydessä ablatiivisijainen lauseke. (Referoinnin keinoista » § 1457 – 1497.)

Referointimuotti: Sanoin hänelle + suora esitys ~ lause ~ referatiivirakenne.

– Minä voin ihan hyvin, vakuutin hänelle. (k) | Mummi itki, että Veikko ei ole vielä edellisestäkään sodasta tullut takaisin. (k) | Taisto muisteli minun kulkeneen vielä hiihtohousuissa ja monoissa koulussa, kun hän jo – –. (k)

Muotissa esiintyviä verbejä: ehdottaa, huomauttaa, ilmoittaa, jankuttaa, julistaa, juoruta, kehua, kertoa, kiistää, korostaa, kuiskata, kysyä, luvata, mainita, myöntää, paljastaa, sanoa, selittää, selostaa, tiedottaa, tiedustella, todeta, tunnustaa, vakuuttaa, valittaa, vannoa, vastata, vihjata, väittää

Referointimuotissa esiintyy erilaisia ihmisen toimintaa kuvaavia verbejä ja verbi-idiomeja, jotka eivät muuten saa kommunikaatiotilanteeseen kuuluvia täydennyksiä, esim. pilailla, raivota, virnuilla ja jatkaa. Mahdollisten verbien kirjo on laajin, kun sisältö ilmaistaan suorana esityksenä. Kommunikaatiota ilmaistaan mm. äänen käyttöä kuvaavilla verbeillä kuten kiljua, piipittää, määkäistä, älähtää. Toisaalta esim. kirjoittaa toimii paitsi kommunikaatioverbinä myös valmistamisverbinä: kirjoittaa kutsukortit (» § 461).

Vastaanottajan ilmaus on sisäpaikallissijassa, kun tarkoitetaan spesifioimattomia henkilöitä jostakin paikasta tai instituutiosta: kertoa jotakin ministeriöön, tiedustella jotakin ministeriöstä. Jos kommunikaatio esitetään tapahtumana, jossa viesti siirtyy paikasta toiseen, lauseessa voi olla puhujan paikkaa tarkoittava suuntasijainen adverbiaali: huutaa pihalta (» § 967). Resiprookkiset kommunikaatioverbit kuten keskustella, jutella, rupatella esittävät puhujan ja puhuteltavan roolit vastavuoroisina (» § 486). Niiden yhteydessä mainitaan usein aihe, mutta sisältöä ei juuri ilmaista. Näin käyttäytyy usein myös puhua.

Anja – – kertoo puhuneensa useiden kyläläisten kanssa koulun johtajaopettajan käytöksestä. (l) vrt. Anja ja kyläläiset puhuivat johtajaopettajan käytöksestä.

Huom. Kommunikoimattomuuden ilmaukset kuten vaieta ja olla ~ pysyä hiljaa mukautuvat usein siltä osin kommunikaatiomuottiin, että ne saavat aihetäydennyksen: Komissio vaikenee lentosopimuksista (l).