Yhdyslause, joka sisältää alisteisen kysymyslauseen, tulkitaan funktioltaan ensisijaisesti päälauseen mukaan: alisteisen kysymyslauseen sisältävä deklaratiivilause, kuten pykälän 1703 esimerkit, ei yleensä ole kysyvä. Eräin ehdoin tällainenkin lause silti tulkitaan vastattavaksi. Silloin kun hallitsevassa kysymys‑ tai käskylauseessa on puheaktipersoona, on kysyä- tai kertoa-verbin täydennyksenä oleva alisteinen interrogatiivilause itsenäisen kysymyksen veroinen (a). Sama voi koskea deklaratiivilausetta (b). Muissa persoonissa vastaava alisteinen lause sen sijaan on referointia (c).
| S: | Mä kysyisin, että vuokraattekste tällasia pudotuskuiluja kun käytetään työmailla. |
| V: | Kyyllä? (p) |
Muodoltaan deklaratiivisia alisteisen kysymyksen sisältäviä lauseita käytetään kysymiseen tyypillisimmin kahdessa kontekstissa: muodollisissa keskustelu- tai haastattelutilanteissa, kuten tv-keskusteluissa, joissa toimittaja kehystää haastateltavalle osoitetun kysymyksen (d), sekä erilaisissa neuvojen tai ohjeiden tiedusteluissa (e). Hallitsevan lauseen modus on konditionaali, joko preesensissä tai perfektissä. Kiteytynyt ilmaustyyppi on myös indikatiivin imperfektimuotoinen ajattelin ~ meinasin kysyä (f).
| S: | – – mä meinasin kysyä vaan sitä et ootko sä paikkakunnalla elokuun alussa vai |
| V: | Oon. Kyllä mä (.) olen (.) että, |
| S: | Sillä ensimmäisellä viikolla joo. (p) |
Edellinen pykälä