Yhdysverbejä ovat yhdyssanat, joiden edusosana on verbi ja joilla on täysi verbin taivutusparadigma, esim. allekirjoittaa, etsintäkuuluttaa, laiminlyödä, monimutkaistua, ylläpitää. Yhdysverbejä on n. 250 sanakirjalekseemiä, ja ryhmä on karttuva. Yhdysverbin määriteosana on nomini (yleensä nominatiivi- tai paikallissijamuotoinen substantiivi), nominaalinen vartalo, adverbi tai partikkeli.
Yhdysverbejä on sisäiseltä rakenteeltaan kahdentyyppisiä: yhdyssanoista johdettuja (a–b) sekä tavanomaisia määritysyhdyssanoja (c–e). Yhdyssanakantana on useimmiten (i)nen-johtiminen adjektiivi (a).
Ryhmissä (a–b) jälkiosaksi hahmottuva verbi ei välttämättä esiinny itsenäisenä lekseeminä: *mukaistaa, *varikoida. Toisaalta osassa verbejä voi yhdysosien suhteeksi tulkita myös tavanomaisen määrityssuhteen, jossa alkuosa määrittää jälkiosaa, esim. huutokaupata, valokuvata ’kaupata ~ kuvata tietyllä tavalla’.
Yhdysverbin määriteosana esiintyvä adverbi tai partikkeli on useimmiten tulosijamerkityksinen (c). Osassa tapauksia määriteosa voi esiintyä myös omana sananaan, verbipartikkelina (d) (» § 455).
Monille näistä yhtymistä esiintyminen erillisinä sanoina on yleisempää kuin esiintyminen yhdysverbinä, etenkin finiittimuodoissa, esim. lausun julki (~ julkilausun), otetaan vastaan (~ vastaanotetaan).
Useilla yhdysverbeillä on vastineena yhdysnomini, jonka edusosa on teonnimi tai partisiippi. Tämä nomini on yleensä vastaavaa yhdysverbiä alkuperäisempi.
Prefiksimäisiä alkuosia, joiden avulla syntyy uusiakin yhdysverbejä, ovat esim. ali‑, epä‑, esi‑, jälki‑, koe‑, läpi‑, pakko‑, pika‑, yli- ja äkki‑; tällaisia on myös ryhmässä (c–d).
Huom. 1. Genetiivimuotoinen määriteosa on yhdysverbeissä vain marginaalisesti mahdollinen, esim. mielenosoittaa (l); isä asianajoi petsamolaisten hankkeita (L). Tällaisia verbejä motivoi vastaava genetiivialkuinen deverbaalisubstantiivi (mielenosoitus; asianajo, asianajaja).
Huom. 2. Sellaiset edusosaltaan infiniittiset yhdyssanat kuin ohimennen, läsnäollessa tai kiinniotettu (skt) ovat tapauskohtaisia tiivistymiä infiniittisestä lausekkeesta (< ohi mennen jne.). Niitä vastaavia finiittisiä verbinmuotoja ei käytetä (*ohimenee, *läsnäolen, *kiinniotettiin), eikä kyse siten ole yhdysverbeistä. Etenkin E-infinitiivin instruktiivi esiintyy usein tällaisissa adverbi- tai partikkelileksikaalistumissa: likipitäen, näinollen, silminnähden, sivumennen (skt).
Edellinen pykälä