Vokaalisointu pätee sekä taivutuksessa että johdosten muodostuksessa. Vokaalisoinnun suhteen vaihtelevat taivutustunnukset on esitetty asetelmassa 5.
| Partisiipit -nUt, -(t)tU | saa-nut, saa-tu, jää-nyt, jää-ty |
| Imperatiivi -kO(-) | saa-ko-on, jää-kö-ön |
| A-infinitiivi -(t)A- | asu-a, vetä-ä, saa-da, jää-dä |
| Passiivi -(t)tA- | asu-ta-an, vede-tä-än, saa-da-an |
| MA-infinitiivi ja agenttipartisiippi -mA(-) | saa-ma-an, jää-mä-än, saa-ma, vie-mä |
| Mon. 3. persoona -vAt | saa-vat, jää-vät |
| VA-partisiippi -vA | saata-va, jäätä-vä |
| Imperatiivi -kAA | saa-kaa, jää-kää |
| Sijapäätteet: PAR -(t)A, ESS -nA, INE -ssA, ELA -stA, ADE -llA, ABL -ltA, ABE -ttA | voi-ta : voi-ssa, jää-tä : jää-ssä |
| 3. persoonan possessiivisuffiksi -nsA | saama-nsa, jää-nsä |
Takavokaalin sisältävien vartaloiden jäljessä vaihtelunalainen suffiksi on yleensä takavokaalinen oli se sitten taivutustunnus tai johdin (poikkeuksia on vierassanoissa » § 17):
Etisten vokaalien jäljessä taivutuspääte on lähes aina etinen:
Johtimien vokaalin laatu sen sijaan määräytyy eräiltä osin toisin. Etenkin jotkin teonnimien (» § 222) johtimet esiintyvät neutraalien vokaalien e, i jäljessä takavokaalisina, vaikka verbin vartalon loppuvokaali olisikin etinen sointuvokaali:
Joissain nomininjohtimissakin voi esiintyä etu- ja takavokaalin vaihtelua neutraalien vokaalien jäljessä. Vaihtelu koskee kuitenkin vain yksittäisiä lekseemejä, esim. mieh-uus ~ (esi)mieh-yys, heini-kkö ~ heini-kko, inkeri-kko vrt. meijeri-kkö. Suurin osa vokaalisoinnun alaisista johtimista on sellaisia, että niistä esiintyy etinen variantti kaikkien etuvokaalien jäljessä.
Edellinen pykälä