Taustoittava pykälä
Partitiivi on kehittynyt aiemmasta erosijasta, mikä näkyy edelleen lokatiivisissa adverbeiksi tai adpositioiksi kiteytyneissä muodoissa kotoa, ulkoa, luota, takaa sekä eräissä adverbiaalina toimivissa substantiivien komparaatiomuodoissa: rannempaa, reunempaa. Nykykielessä se ilmaisee mm. rajaamatonta paljoutta (Pihalle tuli lapsia) tai tilanteen rajaamattomuutta (Pesin paitaani kun hän soitti » § 1234). Nimityksen partitiivi taustalla on ’osan’ merkitys, mikä partitiivisijan nykykäytön kannalta ei ole keskeinen. Vaikka esim. lauseessa Ota pöydästä leipää partitiivisijainen leipää tarkoittaa osaa pöydässä olevasta leipämäärästä, niin lauseessa Tarvitsen autoa partitiivilauseke ei ilmaise osaa autosta tai tarvitsemisesta. Sijalle on aikanaan mm. ehdotettu epämääräisyyttä tähdentävää nimitystä casus infinitivus (von Becker 1824; Renvall 1840).
Genetiivin n:ssä edustuu historiallisesti kaksi sijaa: genetiivi ja alkuaan m-loppuinen objektin sijana esiintynyt yksikön akkusatiivi. Kielioppiperinteessä nimitystä ”akkusatiivi” on käytetty syntaktisena käsitteenä, ei morfologisena sijan nimityksenä. Akkusatiivilla on tarkoitettu muita objektin sijoja kuin partitiivia, ja se on voinut olla n- tai t-päätteinen tai päätteetön. On myös puhuttu genetiiviakkusatiivista (söin omenan) ja nominatiiviakkusatiivista (syö omena ~ omenat; syön omenat). Tässä kieliopissa akkusatiivi tarkoittaa vain persoonapronominien ja interrogatiivisen henkilöpronominin t-loppuisia muotoja minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. Objektin tehtävässä oleva n-loppuinen taivutusmuoto katsotaan genetiiviksi, esim. Söin omenan, vaikka se eroaa genetiivin muista käytöistä siinä, ettei sitä käytetä vastaavassa tehtävässä monikossa: Söin omenat. Objektina oleva lukusanakaan ei ole genetiivi- vaan nominatiivimuotoinen: Söin kaksi (omenaa). Objektin n-loppuista muotoa on myös kutsuttu neutraalisti n-sijaksi (esim. Vilkuna 2000).
Myös instruktiivi on n-päätteinen, mutta yleensä se eroaa genetiivistä sekä muodoltaan että tehtävältään, esim. käsin, monin yrityksin; vrt. monikon genetiivi: käsien, monien yrityksien.