Taustoittava pykälä
Partitiivi on kehittynyt aiemmasta erosijasta, mikä näkyy edelleen lokatiivisissa adverbeiksi tai adpositioiksi kiteytyneissä muodoissa kotoa, ulkoa, luota, takaa sekä eräissä adverbiaalina toimivissa substantiivien komparaatiomuodoissa: rannempaa, reunempaa. Nykykielessä se ilmaisee mm. rajaamatonta paljoutta (Pihalle tuli lapsia) tai tilanteen rajaamattomuutta (Pesin paitaani kun hän soitti » § 1234). Nimityksen partitiivi taustalla on ’osan’ merkitys, mikä partitiivisijan nykykäytön kannalta ei ole keskeinen. Vaikka esim. lauseessa Ota pöydästä leipää partitiivisijainen leipää tarkoittaa osaa pöydässä olevasta leipämäärästä, niin lauseessa Tarvitsen autoa partitiivilauseke ei ilmaise osaa autosta tai tarvitsemisesta. Sijalle on aikanaan mm. ehdotettu epämääräisyyttä tähdentävää nimitystä casus infinitivus (von Becker 1824; Renvall 1840).
Genetiivin n:ssä edustuu historiallisesti kaksi sijaa: genetiivi ja alkuaan m-loppuinen objektin sijana esiintynyt yksikön akkusatiivi. Kielioppiperinteessä nimitystä ”akkusatiivi” on käytetty syntaktisena käsitteenä, ei morfologisena sijan nimityksenä. Akkusatiivilla on tarkoitettu muita objektin sijoja kuin partitiivia, ja se on voinut olla n- tai t-päätteinen tai päätteetön. On myös puhuttu genetiiviakkusatiivista (söin omenan) ja nominatiiviakkusatiivista (syö omena ~ omenat; syön omenat). Tässä kieliopissa akkusatiivi tarkoittaa vain persoonapronominien ja interrogatiivisen henkilöpronominin t-loppuisia muotoja minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. Objektin tehtävässä oleva n-loppuinen taivutusmuoto katsotaan genetiiviksi, esim. Söin omenan, vaikka se eroaa genetiivin muista käytöistä siinä, ettei sitä käytetä vastaavassa tehtävässä monikossa: Söin omenat. Objektina oleva lukusanakaan ei ole genetiivi- vaan nominatiivimuotoinen: Söin kaksi (omenaa). Objektin n-loppuista muotoa on myös kutsuttu neutraalisti n-sijaksi (esim. Vilkuna 2000).
Myös instruktiivi on n-päätteinen, mutta yleensä se eroaa genetiivistä sekä muodoltaan että tehtävältään, esim. käsin, monin yrityksin; vrt. monikon genetiivi: käsien, monien yrityksien.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Kieliopilliset sijat ja adverbiaalien sijat
§ 1222 Kieliopilliset sijat ja ilmauksen rakenne
§ 1223 Adverbiaalien sijat eli semanttiset sijat
§ 1224 Semanttissijaiset lausekkeet vs. adverbit ja adpositiot
§ 1238 Mitä sisä- ja ulkopaikallissijoilla tarkoitetaan?
§ 1239 Sisäpaikallissijat: rajattu tila, kiinteä yhteys
§ 1240 Ulkopaikallissijat: pinta, rajaamaton paikka, äärellä olo
Paikannimet: Kittilästä Kreetalle
Kokonaisuuden osa: kiskoa lasta kädestä, iskeä miestä nenään
Osan ominaisuus: kaunis kasvoiltaan, ahdas hartioista
Paikallissijat ajanilmauksissa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset