Teonnimenä tai sen kaltaisena sanana voi toimia myös kaksitavuisen U-, O- tai i-loppuisen verbivartalon kanssa identtinen substantiivi:
Ne voivat saada teonnimien tapaan verbilähtöisiä laajennuksia tai määriteosia, tavallisimmin subjektigenetiivin:
Substantiivi-ilmaus | Verbi-ilmaus |
pullan tuoksu ~ pullantuoksu | pulla tuoksuu |
baletinjohtaja Uotisen tanssiinkutsu | baletinjohtaja Uotinen kutsuu tanssiin |
Matin voitontahto | Matti tahtoo voittoa/voiton ~ voittaa |
sotilaiden marssi Viipuriin | sotilaat marssivat Viipuriin |
Jotkin tällaiset verbivartalot voivat esiintyä sellaisenaan myös yhdyssanan määriteosana (» § 417), esim. vilkkuvalo, takorauta, vihkitilaisuus.
Huom. Tässä käsiteltävät substantiivit tyyppiä haukku, neuvo, leikki on periaatteessa mahdollista hahmottaa myös teonnimijohtimen ‑U ~ ‑O ~ ‑i sisältäviksi, jolloin vartalovokaalin katsotaan sulautuneen johtimeen tai kadonneen sen edeltä, esim. haukku- + ‑U > haukk-u.
Verbivartalon kanssa identtisiä ovat myös O-loppuiset substantiivit halko, katko, kisko ja lohko, jotka kuitenkin semanttisesti assosioituvat pikemmin Aise-johtimisiin verbikorrelaatteihinsa (halkaista, katkaista jne.) kuin vastaavaan O-vartaloiseen verbiin. Myös e- ja A-vartaloissa tavataan verbin ja substantiivin identtisyyttä, esim. sylke- on sekä verbin sylkeä että substantiivin sylki vartalo. Samalla tavalla ”kaksineuvoisia” ovat vartalot kuse-, tuke-, tuule- sekä itä- ja kuiva-.