Affektinen substantiivinjohdin ‑O liittyy substantiivin (vahvaan) vokaalivartaloon – joskus sanavartaloa lyhyempäänkin vartaloainekseen: jän-ö, morsi-o – tai eA-adjektiiviin, joiden loppuvokaali(sto) katoaa ‑O:n edellä (käk-ö, pehm-o).
Johdin ‑O on mukana myös affektisissa johdinyhtymissä: paitsi O(i)nen-johtimessa (tähtönen, lämpöinen » § 207 – 208) myös yhtymissä ‑O + ‑isA (leppoisa, makoisa » § 285) ja ‑O + ‑kAinen (pienokainen » § 210). Onen-loppuisista substantiiveista osa esiintyy myös pelkän O-johtimen sisältävinä, esim. jänö(nen), neito(nen), osa ei (*kuppo, *kätö, *tähtö). (Vrt. verbikantaiset O-substantiivijohdokset » § 230.)
Foneemi ‑U esiintyy affektisena johdinaineksena sellaisenaan (b), jolloin se muodostaa substantiiveja, tai toisen affektisen johtimen edellä (c).
(Vrt. ‑U slangisanojen muodostimena » § 219.)
Huom. Deminutiivis-affektinen johdin ‑Ut (: -Ue-) – yksitavuisen kannan yhteydessä ‑hUt – esiintyy lähinnä vanhassa runokielessä, esim. päivyen auer ja yöhyen usma; vuottavi poiuttaan (Eino Leino). Nykykielessä (h)Ut-tyypin neutraalikäyttöisiä sanoja (osa kantasanattomia) ovat substantiivit tiehyt ja neitsyt, adjektiivit ainut, ehyt, kevyt, lyhyt ja ohut sekä etunimet Marjut ja Päivyt (: gen. Marjutin, Päivytin; » § 98 ryhmä d).
Edellinen pykälä