On myös sellaisia adjektiivien morfologisia tyyppejä tai muotteja, joille on ominaista kantasanattomuus, mutta joissa on toisaalta johdostyypin piirteitä. Tällaisia ovat esim. eA-adjektiivit, AkkA-adjektiivit (» § 288) sekä kolmitavuiset lA- (matala, nokkela, tukala, vetelä, vikkelä) ja rA-loppuiset (hämärä, katkera, tomera, vanttera) adjektiivit (» § 149 kuvio 3).
Keskeisen adjektiivien rakennetyypin muodostavat kolmitavuiset eA-loppuiset sanat. Ryhmään kuuluu runsaat 150 sanakirjalekseemiä, esim. huokea, korkea, laakea, nopea, samea, tympeä, usea, äreä, joukossa myös joitakin substantiiveja kuten hopea, häpeä, lipeä ja pallea. Jotkin esiintyvät sekä adjektiivina että substantiivina, esim. aukea ja valkea. Puhutussa kielessä eA-nominit esiintyvät myös ee- tai iA-loppuisina: makee (: makee-n : makee-ta) ~ makia, vihree ~ vihriä, häpee ~ häpiä (» § 26).
eA-aines on johdinmainen sikäli, että eA-nomineilla on usein korrelaatteja, muutamalla suoranainen morfologinen kantasanakin:
Varsin suuri osa eA-nomineista on kuitenkin kantasanattomia ja korrelaatittomia kuten esim. hilpeä, himmeä, hopea, hulppea, kalsea, korkea, laimea, penseä, säyseä, tiheä, vaalea, vetreä, viileä, ynseä.
eA-adjektiivien ryhmään voi satunnaisesti tulla uudismuodosteita korrelaattisanojen tuella tai deskriptiivisistä vartaloaineksista:
Edellinen pykälä