Johtimen ‑(i)mO sisältävät johdokset ilmaisevat kantaverbin tarkoittaman toiminnan suorituspaikkaa (tai tapahtuman sijaintipaikkaa). Johdostyyppiin kuuluu satakunta sanakirjalekseemiä, ja se on karttuva. Johdin ‑(i)mO liittyy eri vartalotyyppien verbien (vahvaan) vokaalivartaloon, ei kuitenkaan yksitavuiseen eikä Oi-loppuiseen. Vartalon lyhyt loppuvokaali voi korvautua johtimen i:llä: e säännöllisesti (pan-imo, ompel-imo), A joissain sanoissa (val-imo, mutta: näyttä-mö). e-vartalokantaisissa i voidaan tulkita myös kantavartaloon kuuluvaksi: pani-mo (vrt. pani-ja » § 252). (i)mO-johdostyyppi on lähtöjään oppitekoinen. (Nominikantaiset mO-johdokset » § 205.)
Toiminta, jonka suorituspaikkaa (i)mO-johdoksilla ilmaistaan, on yleensä ammatillista tai sitten instituution järjestämää kuten johdoksissa heräämö, katsomo, matkustamo. Paitsi tekopaikan samalla myös instituution nimityksiä ovat esim. kustantamo, varustamo ja elokuvatarkastamo. Merkitykseltään erikoisia (i)mO-johdoksia ovat jatkumo, laskimo ja polttimo. Johdostyypin uudismuodosteita edustavat esim. munimo, faksaamo, pullonpalauttamo ja herkkutattipakastamo (L).
Usein (i)mO-johdokset esiintyvät edusosana yhdyssanassa, jonka määriteosana on objektigenetiivi tai ‑nominatiivi, esim. kalansavustamo, vedenottamo, videovuokraamo. Vastaavanlainen syntaktinen laajennus on harvinaisempi, esim. Koti on varsinkin illansuussa monenlaisten tunteiden sulattamo – – (L).
Huom. Tekopaikkaa voi ilmaista myös lA-johdos (» § 186). Tämä johdostyyppi on nominikantainen, ja verbivartalo liittyy lA-johtimeen nominaalistavan O-, U- tai mA-johtimen välityksellä, esim. parantola, jalkahoitola, pesula, uimala.
Edellinen pykälä