VISK - § 230 O-teonnimien muodostus

SISÄLLYS > SANAT > Nominijohdokset > Verbikantaiset substantiivijohdokset > Teonnimet ja teon tuloksen nimet > kaat-o, työnt-ö > § 230 O-teonnimien muodostus

§ 230 O-teonnimien muodostus

Johdin ‑O liittyy tavallisimmin kaksitavuisiin A-vartaloisiin verbeihin (jak‑o, löyt-ö), harvemmin kaksitavuisiin e-vartaloihin (men-o, ol-o) tai AA-supistumavartaloihin (lep-o) (» § 222 asetelma 73). Johdin kiinnittyy (vahvaan) vokaalivartaloon, ja vartalon loppuvokaali jää pois sen edeltä. Tyyppiin kuuluu n. 150 sanakirjalekseemiä. Suurella osalla A- ja e-vartalokantaisista O-johdoksista on teonnimikäyttöä, mutta leksikaalistuneisuuskin on hyvin yleistä.

O-johdokset ovat kaksitavuisten A-vartaloiden yleisin teonnimityyppi. Näistä A-kantavartaloista hyvin moni on tA-loppuinen.

‑A- > ajo, anto, esto, heitto, hiihto, hoito, huolto, huuto, häätö, jatko, jousto, jättö, kanto, kierto, kiilto, kosto, kylvö, käyttö, lento, loisto, murto, muutto, nosto, nouto, näyttö, osto, otto, palo, pito, poisto, poltto, päästö, ryöstö, sieto, siirto, soitto, sorto, syöttö, säästö, taitto, tappo, teetto, toisto, tuotto, työntö, täyttö, uitto, vaihto, veto, vietto, voitto, vuoto, vääntö | Yhdyssanan määriteosana: ahtopaine, antolainaus, hirttoköysi, joutomaa, päättökoe

– – Kekkosen kaatoon haettiin moraaliltaan ja kansalaiskunnoltaan ryvettymätöntä henkilöä – –. (L) | Sen [puun] lahonkesto paranee, mutta samalla sen taivutuslujuus heikkenee. (L) | Raivion nopea pään kääntö ja mulkaisu saattoivat merkitä ”kyllä”. (k)

Tyypin elävyydestä kaksitavuisten tA-vartaloisten verbien teonniminä kertovat seuraavat satunnaisemmat muodosteet: jyystö (k), mättö (L), naitto, puurto, ryystö (l).

Joidenkin O-johdosten kantaverbinä on e-, AA- tai kolmitavuinen le-vartalo. Näissä johdoksissa on runsaasti leksikaalistumia.

‑e- > luulo, lähtö, meno, unennäkö, olo, pano, teko, tulo, tunto | ‑AA- > lepo, pelko

Leksikaalistumia

‑A- > jakso, kaivo, kanto ’kaadetun puun tyvi’, kasvo(t), katto, mato, muisto, peitto, pidot ’kestit’, sato (< sataa), tieto | ‑e- > kuolo, kuulo, kytö, kätkö, näkö, piilo | ‑AA- > lakko, pakko, sieppo, tuppo | ‑le- > luettelo, mittelö (< mitellä < mitata), muistelo, suutelo

Sekä kantavartaloltaan että merkitykseltään poikkeuksellisia O-johdoksia ovat esim. seuraavat:

‑i- tai -U- > käärö, tukko, sukupuutto (vrt. puuttua) | 3-tav. ‑A- > asento, komento, sisältö, sulatto, toisinto | -eA- tai 3-tav. ‑e- > halko (vrt. haljeta), katko, lohko, pako (vrt. paeta : pakenee), raato ’haaska’ (vrt. raadella), taisto

Huom. Verbikantainen O-johtiminen substantiivi esiintyy morfologisena kantasanana eräissä kki-, kAs-, lA- ja lAinen-johtimisissa sanoissa, esim. ajokki, liidokki (» § 199, 247), tulokas, vaihdokas (» § 287), hoitola, juottola (» § 186), huutolainen, siirtolainen (» § 190 – 191), sekä yhdyssanan edusosana toimivissa (i)nen-johtimisissa adjektiiveissa, esim. lukutaitoinen, hyvätuottoinen, varmaheittoinen (» § 275). Toisaalta O-johdin voidaan näissä nähdä välittävänä aineksena, jonka avulla toinen nomininjohdin ylipäätään saadaan liitetyksi verbivartaloon.