Lauseen sanajärjestystä voidaan tarkastella skemaattisesti sarjana perättäisiä kenttiä (» § 1369). Vuorosta voidaan niin ikään skemaattisesti esittää elementtien järjestystä hahmottava kolmiosainen rakenne, jonka muodostavat avaus, ydinosa ja lopetus (asetelma 153). Niin avaus kuin vuoron ydinkin voivat käytännössä olla moniyksikköisiä (» § 1005). Asetelmassa on pelkistyksen vuoksi sijoitettu kenttiin vain yksinkertaisia tyyppitapauksia. Toisaalta vuoro voi olla yksiosainenkin (» § 1007), joten skeema kuvaa vuoron mahdollisia, ei pakollisia osia.
.Joo | Onks teillä ihan täyttä | vai miten se on. |
eli siis (.) | onko se muutama olutpullo silloin | vai, |
Ne rupes ihan niinku et | ooks sä todel tulos vanhaks | hehehehe. |
Mihinkään skeeman osista ei sijoitu vain yhdentyyppisiä kieliopillisia yksikköjä tai kategorioita. Osilla on kuitenkin keskenään erilaisia tehtäviä, joita niihin sijoittuva kieliaines heijastaa. Vuoron avaus on epäitsenäinen ja edellyttää jatkoksi vuoron ydinosaa. Avaukseen kertyy indeksaalista ainesta kuten dialogipartikkeleita, jotka osoittavat miten puhuja on ymmärtänyt edellä esiintyneen puheen, samoin kuin lausumapartikkeleita ja konnektiivejä, esim. eli, mut, ku, joiden tehtävänä on osoittaa, miten vuoro nivoutuu keskustelun osaksi tai mitä vuorossa on odotettavissa. Avaus voi sisältää myös muuta kommentoivaa ja orientoivaa ainesta, myös puhutteluja ja syntaktisia etiäisiä (tarkemmin » § 1009, 1026). Kuten asetelmasta 153 näkee, avauskenttään ovat miellettävissä kuuluviksi myös mm. referaattien johtoilmaukset.
Lopetus puolestaan on se kohta vuorossa, johon sijoittuu erityyppisiä vastaanottajaan vetoavia elementtejä sekä puhujan asenteita ja affekteja osoittavia aineksia. Syntaktisesti useat lopetuskohtaan sijoittuvat ilmaukset ovat jälkilisäyksiä (» § 1039, 1055).