Rajageminaation esiintymisessä on murre-eroja. Kaakkoismurteissa sekä paikoin lounaisissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa rajageminaatiota ei juuri esiinny, paitsi lähinnä klusiilialkuisen liitepartikkelin edellä, esim. ei alakkaa(n) (mutta: ala kantaa [ala kantaa]). Itämurteissa liitepartikkelin alkukonsonantti voi geminoitua myös, vaikkei sen edellä olisikaan rajageminaation muutoin laukaisevaa sanaa, esim. tehtiikkii ’tehtiinkin’ (» § 127 huom.).
Lounaisissa ja peräpohjalaismurteissa rajageminaatio on alkuaan koskenut vain soinnittomia konsonantteja: klusiileja ja s:ää. Hämäläis- ja eteläpohjalaismurteissa, joissa geminaatio koskee kaikkia konsonantteja, sen toteutuminen vaihtelee kuitenkin h:n edellä – sama koskee nykyistä yleiskielistäkin puhetta. Glottaaliklusiilin geminoitumaa vokaalialkuisen sanan edellä, esim. annaʔ ʔolla, taas esiintyy varsinkin savolais- ja pohjoispohjalaisten murteiden puhujilla.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit
Määriteosa genetiivissä tai nominatiivissa
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä