Rajageminaation esiintymisessä on murre-eroja. Kaakkoismurteissa sekä paikoin lounaisissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa rajageminaatiota ei juuri esiinny, paitsi lähinnä klusiilialkuisen liitepartikkelin edellä, esim. ei alakkaa(n) (mutta: ala kantaa [ala kantaa]). Itämurteissa liitepartikkelin alkukonsonantti voi geminoitua myös, vaikkei sen edellä olisikaan rajageminaation muutoin laukaisevaa sanaa, esim. tehtiikkii ’tehtiinkin’ (» § 127 huom.).
Lounaisissa ja peräpohjalaismurteissa rajageminaatio on alkuaan koskenut vain soinnittomia konsonantteja: klusiileja ja s:ää. Hämäläis- ja eteläpohjalaismurteissa, joissa geminaatio koskee kaikkia konsonantteja, sen toteutuminen vaihtelee kuitenkin h:n edellä – sama koskee nykyistä yleiskielistäkin puhetta. Glottaaliklusiilin geminoitumaa vokaalialkuisen sanan edellä, esim. annaʔ ʔolla, taas esiintyy varsinkin savolais- ja pohjoispohjalaisten murteiden puhujilla.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Imperatiivi ja muut direktiivit
§ 1647 Yleistä imperatiivilauseen tehtävistä
Käskylauseen kieliopilliset tuntomerkit
Passiivimuoto monikon 1. persoonan käskylauseessa
Arkaistinen monikon 1. persoonan imperatiivi
Muut verbialkuiset direktiivit
Edellinen pykälä