§ 1662 Kysymyslauseessa konditionaali: tulisitteko jo

Interrogatiivilauseessa, jonka verbi on konditionaalimuotoinen, yhdistyvät konditionaaliin sisältyvä pyynnön merkitys ja interrogatiivin vaihtoehdot salliva merkitys. Näitä ilmauksia käytetään etenkin kutsuissa ja pyynnöissä (a). Usein ilmauksessa esiintyy lisäksi modaaliverbi voida. Voida-verbin yksikön 2. persoonan konditionaalimuodon sisältävä lausuma on kiteytynyt direktiivin merkitykseen (b). Varsinkin kielteisissä yhteyksissä lausuma tulkitaan vetoomukseksi.

1. persoonan verbinmuodon sisältävissä pyynnöissä on saada-verbi usein konditionaalissa (c). Eräät konditionaalin sisältävät omistusrakenteet, joissa on konstruktio olla + A-infinitiivi, ovat pitkälle konventionaalistuneet pyyntöä ilmaisemaan (d) (» § 1587).

Kielteinen kysymys, jonka verbi on konditionaalin preesensin 2. persoonassa, on vetoava; se sisältää ikään kuin reaktion toisen oletettuun vastustukseen. Näissä direktiiveissä on usein modaaliverbi kuten voida tai viitsiä.

Yksikön 2. persoonan preesensissä olevassa verbikysymyksessä ei ole puhutussa kielessä aina liitepartikkelia -kO. Tällöin subjektipronomini on pakollinen ja sanajärjestys VS osoittaa kysymysfunktiota (» § 1689). Interrogatiivimuotoinen lausuma tulkitaan pyynnöksi eikä kysymykseksi lausuman sisällön ja kontekstin nojalla.

Myös konditionaalin sisältävissä interrogatiivilauseissa yksikön 2. persoona voi esiintyä ilman kysymyspartikkelia, jolloin pronomini on aina mukana (f). Tällöin sanajärjestys kannattaa direktiivisyyttä yhdessä konditionaalimuodon kanssa:

Astetta vetoavampia ovat kieltoverbialkuiset konditionaalilauseet (g). Niissä ovat tavallisia modaaliverbit viitsiä tai voida. Poikkeuksena muista verbeistä kieltoverbin yhteydessä persoonapronomini ei ole välttämätön. Ero väitelauseeseen on kuitenkin häilyvä, koska puhutussa kielessä kieltoverbi on myös väitelauseissa usein lauseenalkuinen (» § 1387).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus