Luonnehdinta preesensistä nykyajan tempuksena sopii vain osaan sen käytöistä. Tällöin puhehetki, viittaushetki ja tilanteen tapahtuma-aika ovat samanaikaisia. Tapahtuma-aika (T) esitetään siis niin, että viittaushetki (V) tarkentuu puhehetken (P) aikaiseksi – riippumatta siitä, vallitseeko kyseinen tilanne myös esim. hetkeä aiemmin tai myöhemmin.
Tulkinta puhehetken aikaisuudesta perustuu esim. aikamääritteisiin (a) tai kontekstista tehtäviin päätelmiin (b).
Puhehetken aikaisena tempuksena preesens on tavallinen myös ns. simultaaniraportoinnissa, kuten kilpailuselostuksissa, visailuissa ja jopa lääkärin toimenpiteiden selostuksissa; seuraavanlaiset ilmaukset voisivat tosin toisessa yhteydessä saada tulevaan viittaavan tulkinnan.
Duratiivisen verbin sisältävä preesensmuotoinen ilmaus voi esittää tilannetta, joka on alkanut ennen puhehetkeä ja jatkuu mahdollisesti muuttumattomana sen jälkeenkin (d). Jatkumista voi ilmaista sellaisilla aikamääritteillä kuin kolmatta vuotta, yhä, vielä, enää jne. (e) (vrt. perfekti-ilmaukset kuten Hän on opiskellut kolme vuotta » § 1537). Tällaisten ilmausten verbi ei voi olla punktuaalinen: *Hän voittaa kolmatta minuuttia.
Huom. Preesensiä käytetään representaatioissa: esim. jo kuollutta henkilöä esittävää valokuvaa kommentoidessa voidaan sanoa: Tässä mummi on parikymppinen. Hän näyttää ihan filmitähdeltä.
Edellinen pykälä