Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Konsonantit sanan rakenteessa > Geminaatat eli pitkät konsonantit > § 27 Mikä on geminaatta?

§ 27 Mikä on geminaatta?

Konsonantit esiintyvät paitsi lyhyinä myös pitkinä (suomen konsonanttijärjestelmästä » § 36). Pitkää konsonanttia kutsutaan geminaataksi eli kaksoiskonsonantiksi. Lyhyen ja pitkän konsonantin välillä on pituusoppositio:

 
mato ≠ matto | kasa ≠ kassa | raivoisa ≠ raivoissa | väline ≠ välinne

Tavunraja kulkee geminaatan keskeltä (tavurakenteesta » § 1112). Geminaatat voivat esiintyä myös konsonanttiyhtymien jälkikomponenttina, esim. ntt, rkk, lss (» § 31).

Tekstissä yleisimpiä geminaattoja ovat dentaaliset tt, ll ja ss (» § 10 taulukko 2), joista ll ja ss esiintyvät adessiivin, allatiivin ja inessiivin tunnuksissa. Likvida- tai nasaaligeminaatta on usein astevaihtelun alaisen t-loppuisen konsonanttiyhtymän heikkoasteinen vastine, esim. sillan (: silta), kunnon (: kunto), aarre (: aarteen).

Vain marginaalisesti geminaattana esiintyviä foneemeja ovat d, h, j ja v. Geminaatta dd esiintyy vieras- ja slangisanoissa (addiktio, spaddu), hh, jj ja vv murteellisen geminaation tuottamina (» § 29), hh myös deskriptiivisanoissa (hihhuli). Yksinomaan vieras- tai slangisanoissa tavattavia foneemeja ovat b, g ja š (rabbi, suggestio, apašši).

Huom. Puhutussa kielessä esiintyy nasaalien ja likvidojen pituusvaihtelua (Rapola 1966: 273–285), joka voi koskea kokonaista muotoryhmää tai yksittäisiä lekseemejä. Tyypillisimpiä tapauksia ovat seuraavat:

 
saanu(t), ottanu(t) ~ murt. saannu, ottannu | huomannu(t) ~ murt. huomanu | sydämen ~ sydämmen | hetimmiten ~ hetimiten | kiinni ~ kiini | huomenna ~ murt. huomena
 
minulla, pellolle, siellä ~ murt. minula, pellole, sielä | allekkain ~ alekkain, kuulostaa ~ kuullostaa, miellyttää ~ mielyttää, epäilyttää ~ epäillyttää | kuorruttaa ~ kuoruttaa, piirustus ~ piirrustus

Lisäksi inessiivin päätteenä vaihtelevat -ssA ja osassa länsimurteita tavattava -sA (talossa ~ murt. talosa) sekä abessiivin päätteenä -ttA ja savolais-, hämäläis- ja etelä- ja keskipohjalaismurteiden -tA(x) (sijapäätteiden konsonantin pituusvaihtelusta » § 82 huom.).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Lause, virke ja lausuma

Lauseen jäsenet

Lausemaisuus ja sen asteet

Yhdyslause

Modaaliset lausetyypit

Syntaktiset lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot