Konsonantit esiintyvät paitsi lyhyinä myös pitkinä (suomen konsonanttijärjestelmästä » § 3 – 6). Pitkää konsonanttia kutsutaan geminaataksi eli kaksoiskonsonantiksi. Lyhyen ja pitkän konsonantin välillä on pituusoppositio:
Tavunraja kulkee geminaatan keskeltä (tavurakenteesta » § 11 – 12). Geminaatat voivat esiintyä myös konsonanttiyhtymien jälkikomponenttina, esim. ntt, rkk, lss (» § 31).
Tekstissä yleisimpiä geminaattoja ovat dentaaliset tt, ll ja ss (» § 10 taulukko 2), joista ll ja ss esiintyvät adessiivin, allatiivin ja inessiivin tunnuksissa. Likvida- tai nasaaligeminaatta on usein astevaihtelun alaisen t-loppuisen konsonanttiyhtymän heikkoasteinen vastine, esim. sillan (: silta), kunnon (: kunto), aarre (: aarteen).
Vain marginaalisesti geminaattana esiintyviä foneemeja ovat d, h, j ja v. Geminaatta dd esiintyy vieras- ja slangisanoissa (addiktio, spaddu), hh, jj ja vv murteellisen geminaation tuottamina (» § 29), hh myös deskriptiivisanoissa (hihhuli). Yksinomaan vieras- tai slangisanoissa tavattavia foneemeja ovat b, g ja š (rabbi, suggestio, apašši).
Huom. Puhutussa kielessä esiintyy nasaalien ja likvidojen pituusvaihtelua (Rapola 1966: 273–285), joka voi koskea kokonaista muotoryhmää tai yksittäisiä lekseemejä. Tyypillisimpiä tapauksia ovat seuraavat:
Lisäksi inessiivin päätteenä vaihtelevat -ssA ja osassa länsimurteita tavattava -sA (talossa ~ murt. talosa) sekä abessiivin päätteenä -ttA ja savolais-, hämäläis- ja etelä- ja keskipohjalaismurteiden -tA(x) (sijapäätteiden konsonantin pituusvaihtelusta » § 82 huom.).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä