in-päätteisiä adverbeja on viitisenkymmentä sanakirjalekseemiä. Ne ovat identtisiä vartalosanojensa instruktiivimuotojen kanssa, mutta merkitykseltään ja syntaktiselta käyttäytymiseltään niistä eriytyneitä. Osa in-päätteisistä sanoista esiintyy partikkelina kuten järin, liioin, niin, tosin, tuskin tai adpositiona kuten pitkin, päin ja vastoin. Lisäksi in-adverbeihin voidaan lukea (i)mmin-komparaatiojohdokset (» § 375).
in-loppuisten adverbien tai partikkelien vartaloina esiintyy adjektiiveja, lukusanoja ja pronomineja.
Lisäksi on substantiivivartaloisia in-loppuisia sanoja, jotka esiintyvät adverbien tapaan:
Saadessaan kongruoivan adjektiivimääritteen (esim. omin käsin, monin paikoin) nämä sanat ovat substantiiveja (» § 686). Toisaalta osa substantiivivartaloisista in-sanoista on kiistatta leksikaalistunut adverbiksi, kuten -perin, päin, ratsain, selin, varkain. Uusia in-adverbeja voikin syntyä instruktiivimuotojen leksikaalistumisen kautta.
Adverbiksi ovat kiteytyneet myös monet yhdyssanat ja sanaliitot, joiden edusjäsenenä on in-loppuinen muoto:
Huom. Muita in-pääteaineksen sisältäviä adverbityyppejä ovat isin‑, (i)ttAin‑, (i)kkAin- ja Oin-johdokset. Joillakin adjektiivikantaisilla in-adverbeilla on vastineenaan stix-adverbi: jokseenkin tai osin synonyymisia ovat parit kovin ~ kovasti, pahoin ~ pahasti ja tarkoin ~ tarkasti, mutta eivät yleiskielessä esim. hyvin – hyvästi, oikein – oikeasti, harvoin – harvasti. Merkitysvastineena voi olla muunkinlainen adverbi, esim. paikoin ~ paikoitellen ~ paikoittain, ensin ~ ensiksi, osin ~ osittain.
Edellinen pykälä