Verbinmuotoon ei voi sisältyä samanaikaisesti sekä tempuksen että moduksen tunnuksia (» § 111). Koska preesensillä ei ole tunnusta, morfologisen tunnuksen sisältävillä konditionaalilla, potentiaalilla ja imperatiivilla voi olla ”preesensmuodot”: puhuisin, puhunen, puhu. Tunnusta edellyttävä imperfektimuoto taas ei näillä ole mahdollinen.
Konditionaalilla, potentiaalilla ja imperatiivilla on kyllä apuverbilliset perfektimuodot. Konditionaalin perfekti ilmaisee toteutumatta jäänyttä tilannetta taikka mennyttä vaihtoehtoa (a). Potentiaalin perfekti on mahdollisuutta tai todennäköisyyttä ilmaiseva muoto (b). Imperatiivin perfekti edustaa jussiivia (c) (» § 1666 – 1667).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Imperfektin ja perfektin suhde
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä