isin-johtimiset adverbit ilmaisevat ajankohtaa, alkuperäsuhdetta tai tapaa. Johdin liittyy enimmäkseen substantiiveihin. Kantana on (vahva) vokaalivartalo. Johdostyyppi ei ole produktiivinen; siihen kuuluu viitisenkymmentä sanakirjalekseemiä. Johdin ‑isin sisältää alkukomponenttinaan i-aineksen, joka osassa sanoja vaikuttaa kantaan morfofonologisesti monikon i:n tavoin (öisin, päivisin, keskiviikkoisin), osassa ei (iltaisin, jalkaisin, kesäisin, peräisin, pyhäisin).
Ajankohdan isin-adverbit ovat merkitykseltään distributiivisia. Ne ilmaisevat lauseen kuvaaman tilanteen toistumista kantasanan tarkoittamana säännöllisesti toistuvana ajankohtana (» § 651; vrt. paikallissijaiset ajanilmaukset, jotka ilmaisevat kerrallista ajankohtaa, sekä (i)ttAin-adverbit » § 380).
Tällaisissa toistuvuuden ilmauksissa johtimen etinen i samastuu myös semanttiselta kannalta monikon tunnukseen. Kantasanoina toimii mm. viikonpäivän, vuorokaudenajan, vuodenajan ja juhlapäivän nimityksiä, mutta vain harvoin kuukauden nimiä (syyskuisin). Mahdottomia kannaksi ovat esim. jotkin s-konsonanttivartaloiset juhlapäivän nimitykset (*pääsiäisisin, *juhannuksisin). Ajankohtaa ilmaisevien isin-adverbien ryhmä saa uusia muodosteita lähinnä yhdyssanakannoista, esim. arkiaamuisin, kesäsunnuntaisin, ruokatuntisin, viikonvaihteisin. Merkitykseltään toisentyyppisiä ajan adverbeja ovat aikaisin ja nykyisin.
Alkuperäsuhdetta ilmaisevat isin-adverbit esiintyvät olla-verbin kanssa ja saavat adverbiaalitäydennyksen (yleensä erosijamerkityksisen), joka nimeää alkuperän:
Lisäksi on merkitykseltään muunlaisia, lähinnä tapaa ilmaisevia isin-adverbeja, esim. edestakaisin, jalkaisin, kolmisin, läpikotaisin, sattumoisin, takaisin, väkisin, ylösalaisin.
Huom. Osa isin-adverbeista on asultaan identtisiä vastaavan inen-adjektiivin instruktiivimuodon kanssa, esim. aamuisin (vrt. aamuinen), sekaisin (vrt. sekainen) (instruktiivin asuisista adverbeista » § 256).
Edellinen pykälä