SISÄLLYS > RAKENNE > Partikkelit > Sävypartikkelit > Kliittiset sävypartikkelit ‑hAn, ‑pA, ‑s > Liitepartikkeli -pA > § 834 Verbialkuinen pA-partikkelillinen
lause
§ 834 Verbialkuinen pA-partikkelillinen
lause
Verbialkuinen pA-partikkelillinen
lause välittää samanlaisen ääritapauksen implikaation kuin fokuspartikkeli jopa (» § 849). Lauseessa onkin
usein lisäksi jokin fokuspartikkeli, esim. jopa, myös, vielä tai ‑kin.
(a)
Vietän jo toista kesää yhdessä
ystävällisen teerikukon kanssa samalla kesämökin pihanurmella. Onpa teeri
pistäytynyt muutaman kerran jopa kuistilla
ja pyrkinyt muiden kanssa samaan kahvipöytään. (l)
| Saattaa olla jo hyvinkin yli kahdenkymmenen, voipa olla
jo puolivälissä kolmattakymmentäkin. (k)
Verbialkuisen partikkelillisen lausuman
tulkinta riippuu myös verbin persoonasta ja moduksesta. Väitelauseen indikatiivimuotoiseen
verbiin liittyessään ‑pA(s) merkitsee
lausuman päivitteleväksi tai muuten emfaattiseksi (b), konditionaalimuotoiseen
liittyessään toivomukseksi (c) (» § 1659). Yksikön
ensimmäisen persoonan preesenmuotoon liittyessään se tekee lausumasta
suunnitelman selostuksen, perustelevan mielipiteen tai osoittaa
puhujan mielessä tapahtunutta päätöstä (d).
(b)
Onpa täällä
kuuma! | Oletpa sinä kasvanut.
| Sattuipas mukavasti!
| Olinpa minä ajattelematon!
| Saapas nähdä miten käy?
| Tekipä loma hyvää.
(c)
Pääsisimmepä sanomaan,
että nyt emme voi ottaa vastaan valtion virastojen jätevesiä. (l)
| Saisipa ruokaa! (l)
| Osaisinpa kirjoittaa kuin Olavi
Virta laulaa. (l) | Tietäisipä tuo, kehen
olin unessa hirmuisen rakastunut. (k)
(d)
Taidanpa hakea
laatikon esille joululukemiseksi. (l)
| Olen ennenkin inttänyt samasta asiasta, mutta jatkanpa taas. (l)
| En hyväksy sitä, että ihminen voi elää hulvattomasti kuin
ellun kana ja ajatella että parannanpa sitten
itseni pillerillä. (l)
Huom. Saduissa on aloituskiteymänä pA-liitteen
sisältävä verbi: Olipa kerran. Tällaista
verbialkuista ilmausta käytetään muutenkin kertomusten aloituksena: Kävipä näin:
laukkuni jäi Länsilinjojen bussiin (L).