Lausumapartikkelit esiintyvät erityisesti puhutussa vuorovaikutuksessa, ja siksi ryhmä on nimetty puhutun kielen näkökulmasta. Nämä partikkelit sijoittuvat liitynnäisinä lausumaan tai vuoroon. Ne osoittavat, millä tavoin niitä seuraava ilmaus liittyy meneillään olevaan puheeseen, yleensä välittömästi, joskus kauempanakin edellä olevaan lausumaan. Toisin kuin konjunktiot ne eivät kytke toisiinsa lausekkeita. Termiä konnektiivi käytetään tarkoittamaan lauseita ja laajempia tekstin osia toisiinsa kytkeviä sanoja; niihin on sisällytetty myös adverbeja sekä post- ja prepositioita (» § 820). Konnektiivien käyttöä käsitellään tarkemmin luvussa Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet (» § 1111 – 1143). Vaikka kukin lausumapartikkeli tuo puheeseen viime kädessä oman merkityslisänsä, nämä partikkelit voidaan tehtävän mukaan jakaa karkeasti muutamaan ryhmään.
Suurimpia lausumapartikkelien ryhmiä ovat kysyvät ja lisäävät partikkelit, joista jälkimmäiset voidaan edelleen jakaa kahtia, additiivisiin ja kontrastoiviin. Kolmas taajafrekvenssinen ryhmä ovat selittävät partikkelit. Jäännösryhmään ”Muut” (asetelma 131) on sijoitettu vaikeasti luokiteltavat rajatapaukset, joista kullakin on oma yksilöllinen käyttötapansa.
| ‑kO, vai; ai, tokko; jooko, mite(n)s, entä(s), josko (myös » § 1701 – 1702) | ja, et(tä), eli(kkä), ‑kin/‑kAAn, viel(ä), vaikka(pa), tai siis, eiku, mut(ta), muuten, tosiaan (myös » § 1027) |
| ku(n), kerran ~ kerta, ‑hAn, siis, nääs, näet, kato | jospa, kunpa; että(s) (myös » § 1719) |
| jos, ni, paitsi; senkun |
Tavallista, mutta ei yksinomaista, on lausumapartikkelien sijoittuminen lausuman tai vuoron, kirjoitetussa tekstissä vastaavasti virkkeen alkuun. Eräät lausumapartikkelit voivat sijaita myös vuoron lopussa, ja eräät konnektiivit (esim. kuitenkin, silti) myös keskellä lausetta. Tässä jaksossa esitellään lyhyesti lausumapartikkelit sekä kommentoidaan niiden käyttöä vuoron keskellä. Muusta käytöstä tarkemmin » § 1027 – 1036, 1040 – 1043.
Osaa lausumapartikkeleina esiintyvistä sanoista käytetään myös konjunktioina. Ennen muuta partikkelit et(tä), mut(ta), ja, eli, jos ja ku(n) toimivat paitsi vuoronalkuisina lausumapartikkeleina myös lauseita, joskus lausekkeitakin kytkevinä konjunktioina (» § 816 – 818). Muutama konjunktion kanssa samanasuinen mutta liitepartikkelillinen lausumapartikkeli (jospa, kunpa, ettäs) toimii affektisessa tehtävässä.
Edellinen pykälä