Keskeinen partikkeleita koskeva rajausongelma on partikkelien erottaminen samassa funktiossa käytettävistä muista ilmauksista, etenkin fraasiutumista. Rakenteeltaan yksinkertaisista partikkeleista erottuvat päivittelyissä käytettävät ilmaukset, esim. jestas, voi (sentäs). Läheisesti päivittelyyn liittyvät myös hellittelyt kuten hellallettas ja torumiset kuten noh, soo soo, aiai. Näihin ilmauksiin pyrkii useimmiten liittymään muutakin ainesta kuin pelkkä interjektio, esim. lausekkeenkaltaisia ilmauksia kuten voi sun kanssas, voi yhden kerran.
Interjektion kaltaisiksi ovat niin ikään leksikaalistuneet monet tervehdykset. Tervehdykset eivät asetu lauserakenteen kiinteäksi osaksi, vaan esiintyvät rituaalistuneissa puheen osissa joko yksin lausumaa muodostavina tai yhdessä puhuttelusanan kanssa (» § 1021).
Voimasanoja voi pitää interjektioina silloin, kun niillä on samankaltainen affektinen tehtävä. Samasta funktiosta ei kuitenkaan välttämättä ole seurausta sanojen sanaluokka-asemalle (» § 1725 – x).
Edellinen pykälä