Kun sävypartikkeli ‑hAn tuo interrogatiivilauseeseen implikaation, että kysymys sisältää tavalla tai toisella yhteistä tai tuttua tietoa, kysymyksen tulkinta vaihtelee hieman kontekstista riippuen. ‑hAn on yleinen mm. epäröivissä tiedusteluissa, jolloin lausuman implikaationa on ’minun kuuluisi tietää tämä’ (a).
YE: | Kukahan oli ministerinä siihen aikaan. |
PV: | Holkeri ja Sorsa olivat siinä vahvan markan hallituksessa. (tv) |
Konditionaalimuotoisen kysymyksen yhteydessä ‑hAn vahvistaa lausumasta nousevaa epätodennäköisyyden tulkintaa (b). Tietyissä konteksteissa ‑hAn tekee puolestaan kysymyksestä retorisen tai muuten sellaisen, johon puhekumppanin ei edellytetä vastaavan (c). Puhelinkeskustelujen avausrutiinissa partikkeli on yleinen pyydettäessä tavoiteltua henkilöä puhelimeen (d).
S: | Kuule tota liikeniskö teiltä yhtä mankkaa vähäks aikaa ja sitte löytyykö teiltä sitä farmaseuttien keskustelua. |
V: | Öö missähän se vois olla ku mäen oo sitä ikinä kuunnellu. (P) |