Puhuttelu – erisnimen tai henkilökategorian mainitseminen löyhästi muuhun lausumaan liittyvänä tai kokonaan erillisenä lausumana – on tapa kiinnittää vastaanottajaksi tavoitellun läsnäolijan huomio puhujaan ja varmistua siitä, että puhuteltu kuuntelee hänen sanottavaansa. Syntaktiselta kannalta katsottuna puhuttelut eivät ole lauseeseen integroituneita jäseniä; siitä nimitys puhuttelulisäys. Puhuttelulisäys voi partikkelien tavoin sijoittua useaan vaihtoehtoiseen kohtaan lausumassa: tavallisimmin alkuun, predikaattiverbin jälkeen tai lausuman loppuun. Puhuttelulisäykset ovat siis sekä parenteesien että jälkilisäysten kaltaisia.
Monenkeskisissä keskusteluissa puhuttelulla on vastaanottajaa osoittava tehtävä: sillä voi osoittaa yksiselitteisesti, kenelle sanat on kohdistettu. Yleisimmin puhuttelut liittyvät käskyihin ja kysymyksiin eli sellaisiin vierusparin etujäseniin, jotka edellyttävät vastaanottajalta kielellistä tai ei-kielellistä reaktiota kuten vastausta kysymykseen (a) tai käskyn noudattamista. Myös uutiseksi tarkoitetut väitelauseet voidaan puhuttelulisäyksellä kohdistaa tietylle vastaanottajalle (b).
Kahdenkeskisessä keskustelussa sellainen nimipuhuttelu on harvinaista, joka ei edellytä keskustelukumppanilta vastausta. Tällainen puhuttelulisäyksen erikoiskäyttö selittyy kontekstiseikoista, kulttuurisista tai yksilöllisistä tavoista. Esimerkiksi lasten (ja kotieläinten) puhutteleminen tervehdysten yhteydessä on paljon tavallisempaa kuin aikuisten.
Puhelun avauksessa käytettävien alkurutiinien yhteydessä saatetaan nimen maininnalla ilmaista myös interpersoonallisia seikkoja, kuten sitä että edellisestä kontaktista on paljon aikaa tai että soitto on erityisen mieluinen. Joko vastaaja (c) tai soittaja (d) voi turvautua tähän.
| Vastaaja: | Sanna Hirvonen |
| Soittaja: | No moi Paula tässä |
| Vastaaja: | No hei Paula. (p) |
| Vastaaja: | Johanna |
| Soittaja: | No hei Johanna, tääl on Kirsti Luoma. |
| Vastaaja: | Hei! (p) |
Monikollisilla muodoilla osoitetaan sanat useammalle tai kaikille läsnäolijoille tai jopa niin, että puhuja itse lukeutuu puhuteltavien joukkoon (e). Mediapuheessa puhuttelu kohdistuu keskustelua seuraaville (f).
Edellinen pykälä