Oin-loppuiset adverbit ovat pieni ryhmä, jonka sanoista useimmat ilmaisevat ajankohtaa (» § 649); llOin-loppuiset ovat paljolti pronominikantaisia temporaalisia proadverbeja.
Kaikilla ei ole selvää kantasanaa, esim. ammoin, kaltoin. (Nominien instruktiivimuotoihin palautuvat Oin-loppuiset adverbit kuten pahoin, samoin, tarkoin » § 256.)
Kaksitavuisista ten-loppuisista sanoista osa on pronominivartaloisia tapaa ilmaisevia pro- tai kysymysadverbeja tai partikkeleita, osa muunlaisia ja enimmäkseen kantasanattomia. (iten-superlatiiviadverbit » § 376.)
Pääteaineksen ‑(i)tellen sisältäviä adverbeja ovat paikoitellen, vähitellen, yksitellen. Samanloppuinen on vuorotellen, joka on analysoitavissa myös vuorotella-verbin E-infinitiivin instruktiiviksi.
Evidentiaalisuutta ilmaisevia modaalipartikkeleita ovat kuulem(m)a, näemmä ja tiemmä. Ne sisältävät pääteaineksen ‑(m)mA, joka liittyy verbivartaloon. Pääte on syntynyt yksikön 1. persoonan n-päätteen ja persoonapronominin mä sulaumana (» § 139).
Edellinen pykälä