VISK - § 1713 Miten kaunista olikaan, mitä hittoa

SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Eksklamatiiviset lausumat > Interrogatiivi-ilmaukset ja affektisuus > § 1713 Miten kaunista olikaan, mitä hittoa

§ 1713 Miten kaunista olikaan, mitä hittoa

Kaikki kysymyssanalla miten tai kuinka alkavat lauseet eivät ole ainakaan yksiselitteisesti tulkittavissa kysymyksiksi; niillä osoitetaan samalla tai jopa pelkästään puhujan asennetta. Huudahduslauseena käytetyissä miten- tai mikä-lauseissa on ensinnäkin usein jokin modaaliverbi tai verbin modus, johon voi liittyä partikkeli ‑kin/‑kAAn (a). Toinen tyyppi on sellainen, jossa kysymyssana on lausekkeessa yksin tai määritteenä; tällöinkin verbiin liittyy partikkeli ‑kAAn (b). Ryhmän (a) tapausten mahdollisuutta ilmaisevan modaaliverbin ansiosta ikään kuin kyseenalaistetaan puheena olevan asiaintilan tai ominaisuuden mahdollisuus. Ryhmässä (b) on arvioivia tai päivitteleviä ilmauksia; kysymyssana esiintyy asenneadjektiivin kuten helppo (» § 605) tai sellaisesta johdetun adverbin (auvoisesti) yhteydessä.

(a)

Miten ihmisillä on voinut olla niin kamala maku. (k) | Miten niin iloisesta illasta saattoi tulla niin painajaismainen. (k) | Miten jotkut osaavatkaan elää onnellisina, hän ajatteli. (k) | Mikä olisikaan rankan koulupäivän jälkeen mukavampaa kuin heittäytyä sohvalle ja avata tuo olohuoneen nurkassa jököttävä… (E)

(b)

Miten riipaisevasti korostuivatkaan e-molli-sonaatin K 304 avausosan ristikkäiset tunnemyrskyt, miten auvoisesti menuetin trion E-duuri hymysikään – –! (L) | Miten helppo hänen olikaan hengittää tässä matalassa maisemassa, jossa kaikki näkyi kauas. (k)

Vaihtoehtokysymys on harvinaisempi affektisessa käytössä kuin hakukysymys; niistäkin lausekekysymys on verbikysymystä tavallisempi, vrt. tuoko, piruako (c).

(c)

Vittu onks tajutont meininkii. (P) | Pitikö sitä taas nukkua viimeiseen asti! (E) | Voi kauhistuksen kauhistus. Tuoko minulle piti sattua vierustoveriksi. (L; Laitinen 1992: 237) | Piruako se kansalle kuuluu mitä herrat päättää. (k)

Kun hakukysymyksissä esiintyy voimasana, kysymys on retorinen tai ilmaisee paitsi tiedonhalua myös tai pikemmin hämmästelyä, ihastelua tai syytöstä (» § 1705 – 1706). Interrogatiivipronominin määritteenään sisältäviä substantiivilausekkeita on kolmea tyyppiä: mitä x:ää, jossa kysymyssana ja voimasana ovat partitiivissa (d), lauseen edellyttämässä muodossa oleva kongruoiva rakenne mistä x:stä ~ minkä x:n takia jne. (e) ja mikä x:n NP, jossa x:nä on genetiivisijainen voimasana (f). Näissä konteksteissa käyvät myös eräät muut substantiivit kuten ihme tai kumma. Interrogatiivipronominin sisältävä lauseke voi esiintyä sellaisenaankin: Mitä ihmettä?

(d)

Mitä ihmettä sinä oikein puhut? (k) | Mitä hittoa ne oikein luulivat täältä löytävänsä? (k) | Mitä vittua te idiootti viuhdotte, – –. (k)

(e)

Mistä helvetistä hän sen arvasi? (k) | Minkä perkeleen takia työ että oo eronna? (k) | Missä ihmeessä te olette olleet?

(f)

Mikä saatanan ämmä se oikein on, mies huusi, – kun ei tutki asiaa. (k) | – Mikä pirun maapläntti siellä nyt pitää Japanilta muka saada? (k) | Mistä ihmeen metelistä te puhutte? (E)