Kiellon vaikutusalalla tarkoitetaan sitä lauseen osaa, joka kielletään, joka sisältyy kieltoon. Merkityksen kannalta tämä tarkoittaa: esitetään ettei puheena oleva kiellon alainen asiaintila tai ominaisuus päde. Esimerkiksi lauseessa Hän ei ole hereillä esitetään, että henkilö ei ole tietyssä tilassa: ’ei: [hereillä]’. Kieltolauseella ei kuitenkaan välttämättä kumota koko lauseen sisältöä. Esimerkiksi lauseessa Hän ei ajanut hyvin ei kielletä ajamista yleensä vaan ajamisen laatu, ja eksistentiaalilauseessa Kadulla ei ollut roskia kiistetään paikan ja roskien lokatiivinen yhteys. Usein kielto kohdistuu nimenomaan lauseen reemaan.
Muodon kannalta kiellon vaikutusalaan sisältyminen tarkoittaa, että tietyt lauseen sanat ovat eri muodossa kuin myöntölauseessa. Kielteisen liittomuodon osana pääverbi on erityisessä taivutusmuodossa, esim. imperfektissä ei soittanut (vrt. soitti). Toiseksi objekti, eksistentiaalilauseen subjekti ja osma ovat partitiivissa. Kieltolauseessa on myös kiellon saattoilmiöinä polaarisia tai muutoin kieltohakuisia sananmuotoja ja sanoja. Esimerkiksi subjektina oleva pronomini on muodossa kukaan, mikään pro joku, jokin ja partikkeleista esiintyvät kielteiset muodot, esim. ‑kAAn, kuitenkaan (» § 1635).
Kiellon vaikutusala ei muodon ja merkityksen osalta aina tarkoita samaa. Esimerkiksi kvanttoripronomini jokin on kieltolauseen objektissa kiellon vaikutuksesta partitiivissa, mutta semanttisesti se voi jäädä kiellon vaikutusalan ulkopuolelle (» § 1644):
Myös merkitykseltään kielteisillä morfeemeilla ja sanoilla on vaikutusala. Esimerkiksi partikkeli tuskin (» § 1626) ja abessiivisijainen MA-infinitiivi (» § 1627) aiheuttavat lauseessa muuten samat ilmiöt kuin kieltoverbi paitsi että finiittiverbi on myöntömuotoinen (c). Karitiiviadjektiivin johdin -tOn ja kieltoprefiksi epä- puolestaan edustavat sanakieltoa; ne eivät vaikuta esim. objektin tai osman muotoon (d).
Edellinen pykälä