Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat > Liitepartikkelit > Yleistä > § 126 Liitepartikkeli, isäntäsana ja liitepartikkelien tyypit

§ 126 Liitepartikkeli, isäntäsana ja liitepartikkelien tyypit

Liitepartikkelit (» asetelma 67) ovat partikkeleita, jotka kiinnittyvät johonkin sanaan. Useimmat liitteet kiinnittyvät lähes kaikkien sanaluokkien sanoihin. Vain liitteet ‑s ja ‑kA ovat distribuutioltaan rajallisia.

Asetelma 67: Liitepartikkelit
Liitepartikkeli Esimerkki
‑kin Vieläkin koskee.
‑kAAn Ei mennäkään.
‑kO Joko ruoka loppui?
‑hAn Yritähän rauhoittua.
‑pA Kulkeepa se kovaa.
‑s Missäs ruoka viipyy?
‑kA Et tule!

Sanaa, johon liitepartikkeli kiinnittyy, kutsutaan liitepartikkelin isäntäsanaksi. Se voi olla lausekkeen osana tai yksinään lausekkeena toimiva sana, finiittiverbi tai sellaisen osa tai toinen partikkelikin. Vastaavasti lauseketta, jonka sanoista johonkin liitepartikkeli liittyy, kutsutaan isäntälausekkeeksi.

Liitepartikkelit jakautuvat syntaktisten esiintymisehtojensa mukaan kahteen pääryhmään: ensimmäisen jäsenen liitteisiin, joita ovat -kO, -hAn, -pA, -s ja -kA, sekä vapaasti sijoittuviin liitteisiin, joita ovat -kin ja -kAAn. Ensimmäisen jäsenen liitteet kiinnittyvät lauseen ensimmäiseen lausekkeeseen, yleensä sen loppuun, tai lauseenalkuiseen finiittiverbiin tai finiittiverbin osaan (» § 133). Ensimmäisen jäsenen liitteet jakautuvat edelleen ryhmiin tehtäviensä mukaan:

  • kysymysliite ‑kO
  • sävypartikkelit ‑hAn, ‑pA, ‑s
  • liitekonjunktio ‑kA

Kysymysliitteellä ‑kO on marginaalisesti myös lausumanloppuista käyttöä (» § 133). Lisäksi sitä ja vapaasti sijoittuvia liitteitä voi painottaa (» § 127).

Vapaasti sijoittuvat liitteet ‑kin ja ‑kAAn ovat fokuspartikkeleita ja muodostavat polaarisen parin (» § 1635). Ne voivat sijaita muuallakin kuin lauseen ensimmäisessä lausekkeessa tai lausekkeen tietyssä sanassa. Liitteet ‑kin ja ‑kAAn eivät kuitenkaan koskaan liity kieltoverbiin.

Liitepartikkeleiden ‑kA ja ‑s esiintyminen rajoittuu tietyntyyppisiin isäntäsanoihin. Liite ‑kA liittyy kieltoverbiin ja toimii tällöin myös konjunktiona (» § 813, 817), esim. eikä, ettekä, äläkä. Lisäksi se esiintyy täytetavuna pronomineissa sekä kysyvän liiteyhtymän -kAs osana (» § 138).

Liitepartikkeli ‑s liittyy useimpiin kysymyssanoihin, esim. mitäs, missäs, entäs, imperatiivimuotoihin, esim. tules, tulkaas (myös passiivin asuiseen: mennääs » § 16721673), sekä liitepartikkeleihin ‑pA ja ‑kO: nukkuupas, sanopas, enpäs, vieläkös. Translatiivisijaisiin kysymyssanoihin ‑s ei kuitenkaan suoraan liity (*miksis, *keneksis, *moneksis; mutta: miksi-kä-s, moneksi-pa-s). Lisäksi s-liite esiintyy partikkelissa ettäs. (s-partikkelista » § 836838.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Liite ja syntagmaattinen sulauma

Liitepartikkelit

Syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Yleistä

Adverbiaalilauseen asema ja ominaisuuksia

Semanttisia suhteita

Yleistä

Temporaaliset suhteet

Kausaaliset suhteet

Konditionaaliset suhteet

Konsessiiviset suhteet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot