VISK - § 387 Yleisesti adverbeissa käytetyistä sijoista

SISÄLLYS > SANAT > Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit > Taivutusmuotoiset adverbit > Nomininmuodot > Sijamuotoisia adverbeja > § 387 Yleisesti adverbeissa käytetyistä sijoista

§ 387 Yleisesti adverbeissa käytetyistä sijoista

Adverbiksi (tai adpositioksi tai partikkeliksi) leksikaalistuneita nominien taivutusmuotoja esitetään asetelmassa 83. Raja adverbin ja nominin välillä on jatkumon luonteinen (» § 682 – 686).

Asetelma 83: Taivutusmuotoisia adverbeja

Partitiivi	kilpaa, kovaa, kovempaa, nykyään, salaa, tosiaan, äkkiä, juoksujalkaa, oikopäätä, tätä nykyä, vähän väliä; luota, vastapäätä; (puhek.) nopeeta
Essiivi	ikänä ~ ikinä, kokonaan, liiskana, raskaana, sisempänä, täynnä, yhtenään, yksinään; luona, mukana
Translatiivi	anteeksi, enimmäkseen, mieliksi, pitkäkseen, tarpeeksi, tohjoksi, toistaiseksi, kauemmaksi, loppujen lopuksi
Inessiivi	ajoissa, etupäässä, haltioissaan, kerrassaan, samassa, tosissaan; jäljessä
Elatiivi	ainoastaan, kuolleista, pelkästään, pälkähästä; asemesta, johdosta
Illatiivi	ehtimiseen, esiin, myöh(emp)ään, pystyyn, tiehensä, varmaan, yhteen, yksiin, kohtapuoliin; kohtaan, pariin
Adessiivi	hajalla, perillä, pullollaan, reunemmalla, roppakaupalla, todella, viimeisillään; äärellä
Ablatiivi	hengiltä, lopulta, pohjimmaltaan, sattumalta, suunniltaan, yltä päältä; alta
Allatiivi	hiljalleen, liikkeelle, omilleen, pilalle ~ piloille, selville, tarkalleen; alle

Useampi kuin yksi sijatunnus sisältyy esim. sanoihin sinällään, kertaalleen ja kauttaaltaan. Nominatiivimuotoisia ovat adverbit tai partikkelit sellaisissa lähinnä puhekielisissä ilmauksissa kuin liika iso, tosi kova, enempi ruokaa, eka [’ensiksi’] mentiin sinne ja tietty ’tietysti’. Sijoista abessiivi esiintyy enimmäkseen vain infinitiivimuotoisissa adverbeissa (» § 390); komitatiivimuotoinen on adverbi kaikkineen (instruktiivimuotoisista adverbeista » § 256).

Huom. Läheisiä paikallissijaisille adverbeille ovat lähinnä puhutussa kielessä esiintyvät (i)ltee(n)‑, (i)stee(n)-päätteiset adverbit:

hiljaltee(n) (E) | Teitkö sen tahalteen vain kiusataksesi minua? (E) | – – tässä harjoituksessa käännytään vatsalteen, kun ollaan melkein selällään patjalla. (E) | Tai enempi ne kävi äiskän kaa kaksistee. (k)

Näillä on usein synonyyminen paikallissijainen variantti, esim. hiljalleen ~ hiljakseen ~ hiljaa, tahallaan ~ tahalleen, kaksistaan. (i)ltee(n)-tyypin yksi semanttinen keskittymä ovat asennonilmaukset, esim. polviltee(n), istuvilteen (k). (i)ltee(n)-adverbilla voi olla sekä suunta- että olosijainen merkitys, esim. – – hän avasi silmänsä ja nousi istualteen [’istualleen’] (E); vrt. Hän kätteli istualteen [’istuallaan’] minut (E). Pukimen nimitykseen puolestaan liittyy pääte ‑siltee(n), esim. sukkasilteen (vrt. tyyppi sukkasillaan » § 394).