Kaikkia liitepartikkeleita esiintyy myös leksikaalistumien osina. Leksikaalistumilla tarkoitetaan tässä sanoja, joissa liitepartikkeli on pakollinen osa tai jotka ovat liitteellisenä vakiintuneet merkitykseen, joka on toinen kuin vastaavalla liitteettömällä sanalla:
Leksikaalistumaan kuuluvaa liitettä eivät koske samat syntaktiset esiintymisehdot kuin liitteen produktiivista käyttöä.
Suuri osa kin- ja kAAn-loppuisista leksikaalistumista on pronomineja tai pronominikantaisia adverbeja tai partikkeleita.
Pronominin jokin taivutusmuodoissa esiintyy kin-liitteen varianttina liiteaines ‑in niissä sijoissa, joissa sijatunnus päättyy A:han, esim. jotakin ~ jotain, joissakin ~ joissain. Pronominien kukaan ja mikään taivutusmuodoista osa on vaihtelemattomasti k:ttomia ja liiteaineksena on tällöin ‑än, esim. ketään, missään. Leksikaalistumiin voidaan lukea myös joka-, kuka- ja mikä-pronominien ne muodot, joissa on täytetavuna kA-liite (» § 138).
Muut liitepartikkelilliset leksikaalistumat ovat tyypillisesti partikkeleita:
Leksikaalistumia on eniten kin- ja kAAn-liitteellisissä sanoissa. Monet kin- ja kAAn-leksikaalistumat muodostavat myös polaarisia pareja (» § 1635).
kAAn-liitteellisissä leksikaalistumissa on runsaasti myös kieltoa vahvistavia sanoja, esim. hiukkaakaan, lai(si)nkaan, likimainkaan, läheskään, ollenkaan, vähääkään.
Edellinen pykälä