Sanan toisessa ja sitä seuraavissa tavuissa yleiskielen Vi-diftongeja vastaa murteissa joko V (i:n kato), VV (pitkä vokaali eli monoftongiutuma) tai Vi (i säilynyt). Pitkävokaalinen edustus rajoittuu eteläpohjalaismurteisiin.
i:tön lyhytvokaalinen edustus on tavallinen lounais‑, hämäläis- ja savolaismurteissa sekä pohjalaismurteissa – lukuun ottamatta eteläpohjalaismurteita – samoin kuin laajalti muussakin puhutussa kielessä varsinkin painottomissa tavuissa ja silloin kun i:llä ei ole merkitystä erottavaa tehtävää. Tällaisia muotoryhmiä ovat mm. OittA- ja Aise-verbit, inen- ja isA-nominit, tällaisten edelleenjohdokset ja monet adverbit, taivutuksen puolella konditionaali‑, imperfekti- ja monikkomuodot. Muissa kuin monikkomuodoissa i:ttömyys on yleistyvä ilmiö.
Sivupainollisissa tavuissa ja distinktiivisissä asemissa i on yleisemmin säilynyt:
Huom. Diftongin komponenttien välisestä h:sta » § 20.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet