Additiivinen eli kopulatiivinen tai listaava suhde ilmaisee, että kytkettävillä on esitysyhteydessään jotain yhteistä ja että ne ovat yhtä lailla päteviä tai tosia. Additiivinen liitos on tekstuaalisesti keskeisimpiä suhteita. Suhteen tulkinnan merkkeinä toimivat konjunktiot ja konnektiivit ilmenevät pykälän 1091 asetelmasta 158.
Ja on konjunktioista merkitykseltään neutraalein, ja sillä on vähiten esiintymärajoituksia. Sitä voikin pitää prototyyppisenä rinnastuskonjunktiona (» § 817). Sananosien, sanojen ja lausekkeiden ja-liitokset ovat yleensä yksiselitteisen additiivisia (a). Listan jatkumista kuvatuntyyppisenä ilmaisevat mm. jne. ~ ja niin edelleen, ym. (b). (Puhutun kielen listaavasta tyypistä ja sit(ten) » § 1082.)
Lausekkeiden ja sanojen ja-kytköksissä rinnastettavat eroavat toisistaan yleensä merkitykseltään ja tarkoitteeltaan; muutoin lisääminen ei olisi mielekästä. Kuitenkin erimerkityksiset substantiivilausekkeet voivat myös viitata esim. yhteen ja samaan henkilöön; kyseessä ovat yleensä eri roolit tai nimikkeet. Semanttisesti suhde vastaa appositiorakennetta (» § 1059). Esimerkiksi seuraavissa on rinnastettu kaksi titteliä tai epiteettiä, esimerkissä (c) konjunktiolla ja ja (d):ssä ilman.
Lauseiden suhde voidaan ja-kytköksissä tulkita kontekstista riippuen myös temporaaliseksi, kontrastiiviseksi tai kausaaliseksikin, mutta mukana on aina enemmän tai vähemmän selvä listaavuus (e) (vrt. myös konjunktiottomat liitokset » § 1084).
Suhde on tulkittavissa myös ehtoa ilmaisevaksi. Kun kytköksen etujäsenenä on direktiivi, jälkiosana voidaan esittää odotuksenmukainen seuraus.
Suhteeseen sisältyvän konditionaalisen sävyn vuoksi jälkilause on ensimmäisestä semanttisesti riippuvainen. (Konjunktiotonkin ilmaus voi sisältää ehdon merkityksen: Laita lapsi asialle, mene itse perässä ’jos laitat lapsen asialle, joudut menemään itse perässä’. Vrt. myös disjunktiivinen uhkaus: Pidä hermosi kurissa tai menetät pelin » § 1098.)
Huom. Seuraavanlaisissa ole hyvä ~ kiltti ~ ystävällinen ja … ‑kiteytymissä jälkilauseen verbin muoto on alkufraasin määräämä (» § 1647):
Konjunktiota seuraavan jakson modus ja luku on sama kuin konjunktiota edeltävässä jaksossa: *Ole hyvä ja veisitkö roskiksen, *Olisitko hyvä ja vie roskis.