Johdin ‑tU- liittyy nominin tai verbin konsonanttivartaloon (nuor-tu-a, täyt-ty-ä, hapan-tu-a, viisas-tu-a, harvinais-tu-a; sokais-tu-a, turmel-tu-a), Oi-loppuiseen monitavuiseen verbivartaloon (sokeroi-tu-a, integroi-tu-a, hypnotisoi-tu-a » § 342) tai yksitavuiseen vokaaliloppuiseen substantiiviin (jää-ty-ä, puu-tu-a). Vartaloltaan kaksitavuiset tU-johdokset ovat järjestään nominikantaisia, monitavuiset taas valtaosin verbikantaisia. (» § 339 asetelma 80.) Nominikantaiset tU-johdokset ovat merkitykseltään yleensä translatiivisia, verbikantaiset automatiivisia; refleksiivistä käyttöä on vain muutamalla verbillä (esim. rohkaistua, naamioitua, pätevöityä, saippuoitua). Merkitykseltään poikkeuksellisia tU-verbejä ovat esim. mieltyä, päätyä, liukastua ja rakastua.
tU-johdostyyppiin kuuluu useita kymmeniä nominikantaisia verbejä. Tarkan lekseemimäärän esittämistä vaikeuttaa se, että merkittävällä osalla monitavuisista tU-johdoksista on nominikannan ohella toinenkin mahdollinen kantasana: vastaava tA-vartaloinen verbi, johon puolestaan katsotaan liittyvän johdin -U-, esim. juon-tu-a (< juoni) ~ juont-u-a (< juontaa), avar-tu-a (< avara) ~ avart-u-a (< avartaa).
Nominikantaiset tU-johdokset ovat enimmäkseen adjektiivikantaisia ja kannaltaan konsonanttivartaloisia. Yleisimpiä kantoja ovat (i)nen-nominit, mutta myös jotkin muut e- tai A-vartaloiset adjektiivit ovat mahdollisia. Jälkimmäisistäkin esiintyy silloin konsonanttivartalo, jota ei ole niiden taivutusmuodoissa, esim. nöyr-ty-ä < nöyrä.
Sellaiset verbit kuin juurtua, jäätyä, soistua perustuvat pikemmin nominikantaan (juuri, jää, soinen) kuin periaatteessa mahdolliseen verbikantaan (juurtaa, jäätää, soistaa). Yksitavuiseen vokaalivartaloon perustuvat läpinäkyvät tU-johdokset ovat substantiivikantaisia ja merkitykseltään translatiivisia: jäätyä, luutua, maatua, puutua.
Verbikantaisten tU-johdosten kantasanoina esiintyy yleisimmin Oi-johtimisia verbejä (OitU-vartaloiset » § 342) mutta myös Aise- ja ele-verbejä, joista johdettuja tU-verbejä on vajaat parikymmentä lekseemiä. Näiden Aise- ja ele-kantaverbeistä monet ovat johdostyypilleen epätavallisia: semanttisesti kausatiivisia.
tU-johdosten uudismuodostus on mahdollista (i)nen-johtimisista adjektiiveista (myös yhdyssanoista) sekä Oi-vartaloisista verbeistä, mutta ei Aise- tai ele-verbeistä. OitU-johtimisia, kuten klassikoitua (k), vainajoitua (sl), voi muodostaa muista kolmitavuisista kuin (i)nen-nomineista.
Huom. Mahdollisesta kantasanastaan tai korrelaatistaan irrallisempia tU-vartaloisia verbejä ovat esim. seuraavat:
Lisäksi on täysin läpinäkymättömiä, nykykielessä johdokseksi katsomattomia vartaloltaan tU-loppuisia verbejä, esim. haihtua, syntyä, tyytyä (» § 340 huom.).