VISK - § 341 tU-verbien rakenne ja merkitys

SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Muuttumisjohdosten morfologiset tyypit > viisas-tu-a, hankal-oitu-a > § 341 tU-verbien rakenne ja merkitys

§ 341 tU-verbien rakenne ja merkitys

Johdin ‑tU- liittyy nominin tai verbin konsonanttivartaloon (nuor-tu-a, täyt-ty-ä, hapan-tu-a, viisas-tu-a, harvinais-tu-a; sokais-tu-a, turmel-tu-a), Oi-loppuiseen monitavuiseen verbivartaloon (sokeroi-tu-a, integroi-tu-a, hypnotisoi-tu-a » § 342) tai yksitavuiseen vokaaliloppuiseen substantiiviin (jää-ty-ä, puu-tu-a). Vartaloltaan kaksitavuiset tU-johdokset ovat järjestään nominikantaisia, monitavuiset taas valtaosin verbikantaisia. (» § 339 asetelma 80.) Nominikantaiset tU-johdokset ovat merkitykseltään yleensä translatiivisia, verbikantaiset automatiivisia; refleksiivistä käyttöä on vain muutamalla verbillä (esim. rohkaistua, naamioitua, pätevöityä, saippuoitua). Merkitykseltään poikkeuksellisia tU-verbejä ovat esim. mieltyä, päätyä, liukastua ja rakastua.

tU-johdostyyppiin kuuluu useita kymmeniä nominikantaisia verbejä. Tarkan lekseemimäärän esittämistä vaikeuttaa se, että merkittävällä osalla monitavuisista tU-johdoksista on nominikannan ohella toinenkin mahdollinen kantasana: vastaava tA-vartaloinen verbi, johon puolestaan katsotaan liittyvän johdin -U-, esim. juon-tu-a (< juoni) ~ juont-u-a (< juontaa), avar-tu-a (< avara) ~ avart-u-a (< avartaa).

Nominikantaiset tU-johdokset ovat enimmäkseen adjektiivikantaisia ja kannaltaan konsonanttivartaloisia. Yleisimpiä kantoja ovat (i)nen-nominit, mutta myös jotkin muut e- tai A-vartaloiset adjektiivit ovat mahdollisia. Jälkimmäisistäkin esiintyy silloin konsonanttivartalo, jota ei ole niiden taivutusmuodoissa, esim. nöyr-ty-ä < nöyrä.

Adjektiivikantaisia: harvinaistua, konkreettistua, määräaikaistua, osallistua, reaalistua, vetistyä; köyhtyä, laihtua, löystyä, nuortua, tyyntyä, täyttyä, vettyä; avartua, hapantua, hämärtyä, kallistua, madaltua, viisastua | Substantiivikantaisia: hiiltyä, vertyä; humaltua, kyyneltyä, ystävystyä

Sellaiset verbit kuin juurtua, jäätyä, soistua perustuvat pikemmin nominikantaan (juuri, jää, soinen) kuin periaatteessa mahdolliseen verbikantaan (juurtaa, jäätää, soistaa). Yksitavuiseen vokaalivartaloon perustuvat läpinäkyvät tU-johdokset ovat substantiivikantaisia ja merkitykseltään translatiivisia: jäätyä, luutua, maatua, puutua.

Verbikantaisten tU-johdosten kantasanoina esiintyy yleisimmin Oi-johtimisia verbejä (OitU-vartaloiset » § 342) mutta myös Aise- ja ele-verbejä, joista johdettuja tU-verbejä on vajaat parikymmentä lekseemiä. Näiden Aise- ja ele-kantaverbeistä monet ovat johdostyypilleen epätavallisia: semanttisesti kausatiivisia.

häikäistyä, kar(k)aistua, rohkaistua, sokaistua, valaistua | paleltua, turmeltua, tärveltyä, varjeltua

tU-johdosten uudismuodostus on mahdollista (i)nen-johtimisista adjektiiveista (myös yhdyssanoista) sekä Oi-vartaloisista verbeistä, mutta ei Aise- tai ele-verbeistä. OitU-johtimisia, kuten klassikoitua (k), vainajoitua (sl), voi muodostaa muista kolmitavuisista kuin (i)nen-nomineista.

kyynistyä (l, a), myönteistyä (l, sl), digitaalistua, äkkinäistyä (sl), aurinkoistua, nastolalaistua (L) | Yhdyssanakantaisia: moniarvoistua (skt), eläkeikäistyä, tietoteknistyä, toissijaistua, ympärivuotistua (sl)

Huom. Mahdollisesta kantasanastaan tai korrelaatistaan irrallisempia tU-vartaloisia verbejä ovat esim. seuraavat:

kertyä (vrt. kerätä, kerä), pyörtyä (vrt. pyörä, pyöriä), päihtyä (vrt. pää), suostua (vrt. suosia, suosio), tointua (vrt. toimi, toipua), tottua (< tosi), ärtyä (vrt. äreä)

Lisäksi on täysin läpinäkymättömiä, nykykielessä johdokseksi katsomattomia vartaloltaan tU-loppuisia verbejä, esim. haihtua, syntyä, tyytyä (» § 340 huom.).