Fokusoimattoman lausekekysymyksen ennakko-oletukset ovat vähäisemmät kuin fokusoidun. Kuten fokusoitukin, se toimii arvauksena tai edeltävästä tekstistä tehtynä päätelmänä, jolla puhuja ehdottaa, että lauseen tarkoittama asiaintila pätee. Erona on se, että fokusoimaton vaihtoehto ei kohdista kysymystä lauseen yhteen osaan vaan siihen, pitääkö koko lauseen sisältö paikkansa. Tässä suhteessa se muistuttaa verbikysymystä: Mikä siis on ajan haaskausta? Sekö että istuu autossa tunnin ylimääräistä? (l); vrt. Onko se se, että istuu autossa tunnin ylimääräistä?
| J: | Ai niin siis työkö että tulis sinne keskiviikkona sitte välttämättä. |
| M: | Eiku se minua justtii että kuinka pitkkää kuinka myöhään meillä männöö siellä. (p) |
Fokusoimaton lausekekysymys voi olla kielteinen, ts. esittää kielteisen päätelmän: tekö ette siis sano; siis työkö että tulis. Fokusoitu lausekekysymys, jossa tarkasteltavana on yksi vaihtoehto, ei pragmaattisista syistä voi helposti olla kielteinen.
Fokusoimattomia lausekekysymyksiä on esim. kirjoitettujen tekstien kysymysmuotoisissa otsikoissa ja erilaisissa dialoginomaisissa yhteyksissä; lausumista voi puuttua finiittiverbi (b). Nämäkin voivat olla kielteisiä (c).
Liite ‑kO voi liittyä myös interrogatiivipronominiin (d) tai että-konjunktioon (e) ja merkitä lauseen vastakysymykseksi.
Tyyppi (e) vastaa fokusoimatonta lausekekysymystä Kaikkiko kylähulluiksi? (Konjunktiosta etteikö » § 1159.) Fokusoidun ja fokusoimattoman ero ei kuitenkaan ole vastakysymyksissä relevantti.
Edellinen pykälä