Määriteosana tavataan jokseenkin kaikkien sijojen monikkomuotoja. Edusosa on tällöin useimmiten verbikantainen.
Monikkomuotoiset määriteosat ovat yksikkömuotoisia selvästi harvinaisempia. Monikon nominatiivi on mahdollinen vain, jos edusosana on aktiivin partisiippi, esim. tämä veretseisauttava sensaatio (L).
Monikkosanat (» § 558) esiintyvät muun kuin verbikantaisen edusosan yhteydessä yksikössä (nominatiivissa tai genetiivissä), esim. housukangas, housuntasku, hääpäivä, kasvonaamio, kasvonpiirre, silmälasikotelo, talkootyö, urkuparvi. Sen sijaan verbikantaisen edusosan määriteosana monikkosana voi olla monikossakin, esim. kasvojenhoito, urkujensoitto.
Usein monikon genetiivin rinnalla määriteosana esiintyy samansisältöisissä tapauksissa yksikön genetiivi tai nominatiivi (a), tai käytössä on pelkästään yksikkömuotoinen määriteosa, vaikka sen sisältö olisi monikollinenkin (b) (nominatiivin ja genetiivin vaihtelusta määriteosassa » § 412 – 415).
Yksikkömuotoisen määriteosan sisällöllisen monikollisuuden mahdollistaa se, että se on merkitykseltään geneerinen eikä määrätarkoitteeseen viittaava. Vastaava syntaktinen määrite sen sijaan kantaa lukueroa, esim. (yhden) lipun myynti vrt. (useiden) lippujen myynti. Sisällöltään monikolliseksi voidaan tulkita myös seuraavien edusosaltaan ei-verbikantaisten sanojen nominatiivimääriteosa: halkopino, helminauha, kukkakauppa, poikakuoro, tulitikkulaatikko, virsikirja.
Huom. Monikkomuotoisia määriteosia tuottaa myös yhdysosiltaan kongruoivien yhdyssanojen (» § 420) taivuttaminen, esim. isotveljet, pitkiähousuja.